Uusi tukka kasvivärillä

Olen värjännyt hiuksiani kohta 30 vuotta, joskus harvemmin, nuorena useammin, ja se alkoi tuntua päässä. Vaikka viime vuosina olen tietoisesti vähentänyt värjäyskertoja korkeintaan kahteen vuodessa ja luopunut kotivärjäämisestä vuosia sitten, oli päänahka aina värjäämisen jälkeen ärtynyt, kutiseva ja jopa pieniä haavoja ilmestyi. Monta kertaa olin varma, että olen saanut täitartunnan, revin tukkaani täikammalla ja pakotin miehen tuijottamaan hiuksia otsalampun valossa, mutta nyt uskon, että vuosien värikäsittelyt ovat aiheuttaneet allergian.

Nuorena hiusten värjääminen oli hauskaa ja sitä tehtiin hetken innostuksesta ja usein kotona. Blondista piti muuttua tummaksi ja taas takaisin, vaikka vaalennusainetta olisikin pitänyt hakea lisää Anttilasta kesken prosessin ja pussi päässä. Kolmikymppisenä kolmen lapsen äitinä sävy ei enää paljon vaihdellut, kuopus kun kauhistui silmittömästi aina kampaajakäynnin jälkeen äitin väälää tukkaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ajattelin jo keväällä että en enää värjää hiuksiani, vaan totuttelen omaan väriini. Pari viikkoa sitten totutteleminen loppui, kun peilikuva näytti ankealta ja tukka jäähtyneen tiskiveden väriseltä. Olin ohimennen joskus ajatellut kasvivärjäystä ja varasin ajan ekokampaajalle Kauneuskeskus Siniseen Hetkeen. Marju Jänkälä on kokenut kasvi- ja hennavärjääjä, joten lopputulos ei huolestuttanut, päänahan reagointi vähäsen.

 

Pölähdin paikalle monien aikataulumutkien jälkeen ilman meikkiä, tukka takussa ja likaisena, mutta onneksi hiukset pestään aina ennen kasvivärjäystä. Väri tarttuu paremmin puhtaaseen hiukseen, josta on pesty pois kaikki mahdolliset muotoilutuotteiden ja muiden aineiden jämät. Väri tuoksui ihanalle tuoreelle heinälle, eikä tuntunut koko vaikutusaikana miltään. Värin päälle laitetaan vain huppu, koska ihon lämpö riittää.

 

Näyttää vähän mutaiselta, koska väriä on päässä paljon. Vaikutusaika on myös pitempi kuin tavallisilla väreillä. Kasviväreillä ei voi vaalentaa hiusta, mutta jos tahtoo omaa väriä vaaleamman sävyn, voi hiukset ensin vaalentaa ammoniakittomalla vaalennusaineella. Luonnosta peräisin olevat värit ovat luonnollisia ja lämpimiä, mutta useammalla värikerroksella saadaan tehtyä myös kylmempiä tummia sävyjä. Väri kuluu pois, kuten kestovärikin, mutta ei haalistu samalla tavalla. Väri tarttuu hiuksen pintaan avaamatta hiusta, joten värjääminen ei huononna hiuksen kuntoa vaan päin vastoin parantaa sitä.

Oma värini on aika vaalea, joten vaalennusta ei tarvittu. Marju valitsi luvallani pisamaiseen naamaani sopivan sävyn ja olen siihen tosi tyytyväinen. Kulmat ja ripset saivat odotellessa myös kestovärin, joten kampaajalta poistui huomattavasti ihmisemmän näköinen henkilö kuin sinne meni.

Vajaa viikko on mennyt eikä päänahka ole oireillut mitenkään. Harmaatkin saa piiloon kasvivärillä, joten tässä on tulevaisuuteni. Ei tiskivedenväristä tukkaa!

Kun turvallisuus katosi

Marraskuinen aamupäivä on harmaa. Maassa lojuu kuolleita lehtiä ja märkää loskaa. Aamulla olimme vieneet pienen esikoisen autolla kilometrin päähän kouluun ja iltapäivällä on tarkoitus kävellä hakemaan häntä kolmen pikkusisaruksen kanssa. Vauva ja 2-vuotias voivat nukkua päiväunet vaunuissa. Lounas on juuri syöty, lapset leikkivät. Puhelin soi. Mies soittaa töistä, että uutisissa on jostakin ammuskelusta yläkoululla. Meidän kylän yläkoululla.

Olin jäänyt sieltä äitiyslomalle jo muutama vuosi aiemmin ja ensimmäisenä mieleeni tulee, että jotkut ulkopuoliset ovat ampuneet pihalla tai parkkipaikalla. Avaan netin enkä ymmärrä mitä luin. Joku on kuollut. Ampujan liikkeistä ei ole tietoa. Alueella olevia pyydetään siirtymään sisätiloihin.

Korvat menevät tukkoon. Kädet jääkylminä puen kolme pientä toppahaalareihin ja kannan autoon. Katseeni osuu naapuriin. Perheen mies on yläkoulun opettaja ja kotona on vaimo ja kolme pientä lasta. Samalla hetkellä naapurin ovi aukeaa ja mies astuu ulos posket valkoisina.

-Mitä tapahtuu? Tulin käymään kotona hyppytunnilla. Puhelin jäi autoon ja veli soitti vaimon puhelimeen…

En muista mitä muuta puhuimme. Ajamme peräkkäin kohti koulua. Sitä samaa tietä kuin joka päivä, sitä, jonka laidalla huojuvat ikivanhat kuuset. Lähempänä keskustaa välkkyvät siniset valot. Poliisi on sulkenut tiet.

Photo by Tom Sodoge on Unsplash

Esikoisen koulun edessä seisoo jo muutama epätietoinen vanhempi. Joku tiesi, että ampuja on liikkeellä ja käskee mennä autoihin. Joku oli kuullut, että lapset pitää hakea sisältä. Koulun ovien edessä seisoo poliisi rynnäkkövarusteissa. Pihaan juoksee harmaan sumun keskeltä nuoria ilman takkeja ja sukkasillaan.

Ovelle on kolmekymmentä metriä. Jätänkö lapset keskenään autoon ja juoksen hakemaan vanhimman? Vauva itkee jo. Starttaan ja kierrän koulun sivulle. Joku huomioliiveissä kuuntelee asiani ja jää auton viereen siksi aikaa kun juoksen sisälle. Ovella on opettaja listan kanssa ja rastittaa vanhempien hakemien lasten nimiä. Oma lapseni pukee iloisena luokan edessä. Opettaja nostaa sormen huulilleen ja jatkaa iloisella ja reippaalla äänellä lasten kanssa juttelua. Kerrosta alempana saliin valuu kalpeita ja itkeviä aikuisia ja nuoria.

Photo by Jilbert Ebrahimi on Unsplash

Autossa esikoinen katsoo silmät pyöreinä ympärilleen. Paloautoja, poliiseja, paljon ihmisiä, vieras setä avaa auton ovea. Tiet ovat jo niin tukossa, että pujottelen pyörätien kautta kotimatkalle. Käsistä alkaa mennä tunto, päähän sattuu. Vilkku, kaasu, jarru, käännä, kaasuta, puhu lapsille tavallisella äänellä. Mielessä huutaa huoli työkavereista ja koululaisista. Kuulen oman tavallisia juttelevan ääneni kuin ulkopuolelta.

Juoksutan lapset sisälle. Ovi kiinni. Kuulen kun joku lapsista avaa television. Ryntään laittamaan DVD:n pyörimään. Selaan vaivihkaa uutisia netistä. Kuolleiden määrä kasvaa koko ajan.

Tänään siitä on kulunut tasan kymmenen vuotta.

Seuraavana aamuna koko kylä heräsi epätodelliseen maailmaan. Armeija vartioi koulua. Osa teistä oli suljettu. Tiedotusvälineiden autoja oli joka puolella. Painostava hiljaisuus makasi musertavan raskaana kaiken yllä.

Enää koskaan ei mikään ollut kuin ennen. Arki voi hajota varoittamatta, repeytyä rikki ja raastaa ajan kahtia. Kaikki täällä tietävät, että vaikka aamu on harmaa ja tylsän tavallinen, voi olla, että huomista ei tule.

Kymmenen vuotta myöhemmin voin kertoa tämän kaikille. Muistojen terävät reunat ovat hioutuneet pois. Aamulla laitoin lapseni kouluun, tänä tavallisena aamuna, ja koko päivän aurinko paistoi kirkkaasti.

Mutta me muistamme heidät aina. Heidät, jotka lähtivät kouluun ja töihin eräänä arkiaamuna, eivätkä enää ole täällä.

Palasaippuaa?

Vielä suurten ikäluokkien syntyessä Suomessa elettiin pula-aikaa. Sodan jälkeen elettiin tiukkaa säännöstelytaloutta ja kaikenlaisesta tavarasta oli puute. Kuluneista aikuisten vaatteista tehtiin lapsille uusia ja elettiin mahdollisimman paljon omavaraistaloudessa. Lapset ovat kuunnelleet aikaa kuvaavia lastenkirjoja ihmetellen joka asiaa. Heidän isovanhempansa olisivat varmasti ihmetelleet lastenlastensa arjen materian määrää.

Välissä on vain muutama vuosikymmen, mutta nyt me jo hukumme tavaraan ja olemme kuluttaneet maailman luonnonvaroista paljon enemmän kuin oman osamme. Julkinen keskustelu etsii oikeaa vastausta maailman pelastamiseksi ja hallitukset taistelevat säätääkseen lakeja, jotka ovat jo myöhässä.

Onko sillä mitään väliä, mitä minä teen? Ehkä ei, mutta samalla lapset ehkä oppivat ajattelemaan kuluttamista monipuolisemmin, kuin me 80-luvulla kasvaneet, joille ainoa olemassa oleva suunta oli ylöspäin. Kovin vaikeaakaan paluu vähempään ei ole, vastahan sen osasivat kaikki.

Olin jo kauan katsellut suihkussa muovisia nestesaippuapulloja paheksuvasti, mutta ne eivät siitä hätkähtäneet. Ajattelin saippuaa ja siihen lisättyä vettä ja nesteen pakkaamista värikkäisiin muovipulloihin. Muovipullojen pakkaamista pahviin ja kierittämistä muoviin ja tämän kaiken kuljettamista laivalla ympäri maailmaa. Kiehtovaa, mutta tarpeetonta. Ostin paperiin käärityn palasaippuan ja pesusienen ja olin tyytyväinen pieneen ja salaiseen ekotekooni. Pian huomasin, ettei ihoa tarvinnut enää rasvata niin paljon kuin ennen, ja taas muovipullot vähenivät.

Aloin ajatella suihkussa palasaippuan valmistusta itse. Se ei ohjeiden mukaan ole ollenkaan vaikeaa ja tytärkin on tehnyt sitä kerhossa. Ajattelin maapalloa ja isoäitejä keittämässä saippuaa teurasjätteestä ja lipeäkivestä tai koivuntuhkasta. Riittää.

Olen ostanut jokaisen palasaippuani kaupasta. Ne ovat ihania ja kestävät hirveän kauan, joten uuden saippuan valitseminen ja käyttöönotto on elämysasteikolla 1-10 yli 8. Ihana saippua, hyvinvoiva iho ja hyvä mieli pienestä teosta on arkipäivän win-win.

Yksi suosikkini on Mádaran cloudberry oatmilk, joka on pehmeä ja mieto. Se hoivaa ja hellii ihoa ja tuottaa hyvää mieltä.

 

Prahasta ostin paikallisen Manufakturan ruususaippuan, jonka tuoksu ja koostumus on taivaallinen ja saippuassa on ruusun terälehtiä. 

 

Follow my blog with Bloglovin

News

Blogin hiljaisuuden aikana on remontti kolissut koodissa ja blogi muuttanut sekä nimensä että osoitteensa. Kesän ja syksyn aikana blogin pointti on mielessäni muuttunut monta kertaa, kiinnostavia aiheita tuntui olevan aivan liikaa, enkä enää tiennyt mihin keskittyä. Niinpä keskityin nauttimaan elämästä ja siitä tuli se pointti.

Meillä jokaisella on omat arjen ilomme, harrastuksemme, puuhamme ja puhelumme, joista ammennamme iloa elämään joka päivä. Joinakin päivinä (tai vuosina) niiden hetkien löytäminen on vaikeaa tai mahdotonta, ja juuri siksi kirjoitan omiani tänne muistiin. Samalla ehkä joku teistä saa vinkin kirjasta, ravintolasta, elokuvasta, tv-sarjasta, matkakohteesta, alennusmyynnistä, uudesta saippuasta tai erikoisen hyvästä kahvikupillisesta. Tai ehkä vain karkaa hetkeksi omasta arjestaan.

Blogin uusi nimi tulee juuri niistä elämän parhaista pisaroista ja se on myös sen levyn nimi, jonka kuuntelin hyppiväksi 1990-luvulla.

kuva: Luke Chesser (Unsplash)

Luonnonkosmetiikan paras ale n-y-t

Mádara on se ensimmäinen luonnonkosmetiikka, jonka hiustenhoitotuotteisiin ihastuin. Shampoo ja hoitoaine ovat kuuluneet kylppäriini jo vuosia, ja myöhemmin niiden seuraksi tulivat palasaippuat. Laura Meikkipää-blogista vinkkasi joskus Mádaran SOS-sarjasta kuivalle ja helposti kiukustuvalle iholle, ja Nooran hieno työ toi tutuksi Pihlaja- ja Nokkonen-tuotteet yhteisen blogikodin vuosina. Nooran uusimmat tuotteetkin ovat muuten nyt kaupassa.

Luonnonkosmetiikan maailmaan tutustuin kestovaippojen kautta ja mutta 15 vuotta sitten valikoimaa oli vähän, eikä se aina ollut ilo silmälle tai nenälle. Nykyään tilanne on täysin toinen. Luonnonkosmetiikka on korkealaatuista, ylellistä ja todella toimivaa.

Aluksi shampoo ei tuntunut pesevän kunnolla, mutta kun ymmärsin, että se johtuu vain vaahtoavan kemikaalin puutteesta, se ei enää häirinnyt. Miksi vaahto olisi hyvä? Milloin opin ajattelemaan niin? Hoitoaine taltutti talvisinkin sähköiset suortuvat, joten jatkoon. SOS-sarja hoivaa hellästi ohutta ja kuivaa ihoani, eikä ikinä leiskauta sitä punaiseksi, niinkuin moni muu tuote on tehnyt.

Ja tänään on se päivä, kun nämä luottokamat saa -40% halvemmalla ja yli 70 euron ostoksiin saa kaupan päälle uuden silmänympärysvoiteen. Käykää ihmeessä nettikaupassa! 

En saanut tästä mielipiteestäni rahallista korvausta. Tuotteet ostin omilla rahoillani.