Kuka enää niiaa?

Aamun valo ei ole vielä ehtinyt lakeuden laidalle. Mereltä puhaltava tuuli katkoo pellonreunojen talventörröttäjiä ja kiillottaa routavaurioisten teiden jääpinnat sileiksi. Koulun pihaan liukuu potkukelkoilla lapsia.

Luokan edessä on rivissä enstex-takkeja ja talvilenkkareita. Luokassa pyörii kaksikymmentä ekaluokkalaista tukat pipon alla sähköistyneinä. Opettaja harmaassa hameessa, kauluspaidassa, käytännöllisissä nauhakengissä ja permanentissa astuu luokkaan. Kaikki vilahtavat pulpettinsa viereen seisomaan. Selkä suoraksi, kuuluva ääni: Hyvää huomenta, opettaja! Tytöt niiaavat, pojat kumartavat ja napauttavat jalkansa yhteen. -Istukaa, olkaa hyvä! Opettaja avaa Koraalikirjan ja polkee harmoonista päivän ensimmäisen virren.

Kaikki osaaavat toimia oikein. Syksyllä osa harjoitteli ryhdikästä kumarrusta ja reipasta pokkaamista. Tytöt opetettiin niiaamaan kauniisti: ei liian alas, ei peppu pitkällä, ei selkä mutkalla. Minä osasin jo. Mummua tervehdittiin kättelemällä ja niiaamalla. Elettiin 1980-lukua.

En muista koska olisin niiannut viimeksi. Vieläkö lakkiaisissa niiasin rehtorille? En muista.

Kuninkaalliset niiailevat syvään ja vaivalloisesti toinen jalka takana. Tasavallassa ei niiata, paitsi taouslehtien otsikoissa.

Vieläkö tyttölapsi pitäisi opettaa niiaamaan? Ei tarvitse. Koulussakin opetetaan kaikki kiittämään kumartamalla, mikä oikein onkin. Naisetkin kumarsivat niin kauan kuin korseteiltaan pystyivät. Kun muoti vaati aina vain kireämpää asua, kävi kumartaminen mahdottomaksi ja naiset alkoivat sen sijaan niiata.

niiaus - Kuka enää niiaa?

 

Miksi pitäisi lukea Juha Hurmeen Niemi?

r4300 1614 - Miksi pitäisi lukea Juha Hurmeen Niemi?Finlandia-voittaja Juha Hurme on teatteriohjaaja ja koulutukseltaan biologi. Hänen palkittu teoksensa Niemi on kuin yliopiston luentosalissa kaikuva mittaamattoman arvokas monologi, jota opiskelijat kuuntelevat hievahtamatta.

Niemi ei ole Suomi, vaan alkuräjähdyksen alkuun saattaman tapahtumaketjun yhdessä vaiheessa erään pallon pohjoiselle puolelle hiissautunut alue, jossa on elänyt vähän aikaa jonkin verran ihmisiä. Tällä ihmisjoukolla on oma uudehko kieli, vähäisyytensä vuoksi ikioma tautiperimä, ja nuori, kaikkialta koottu kulttuurintapainen.

Niemi ei ole kirja, vaan älyn ja tiedon ilotulitus.

Niemi on painavaa asiaa, mutta kevyesti koukuttava. Hurmeen riemastuttava kieli ja omaperäinen näkemys naurattavat ja kauhistuttavat, vaikka välillä joutuu pysähtymään, keräämään itsensä ja pohtimaan missä mennään. Kauaskin kaartuvat kierrokset saavat selityksensä.

Olen kaivannut juuri tällaista kirjaa suomalaisuudesta. Vapautusta jostakin sellaisesta, jota ei oikeasti ole olemassa. Maailman perintö ja ihminen sen uutena ja pienenä osana on kaikkialla sama. Silti muutaman kerran kirjaa lukiessani sävähdin Hurmeen suoruutta. Kuulinko herra luennoitsijan saarnaavan?

Tämä kirja voisi olla pakollinen luettava lukiolaisille ja sen vastapainoksi pitäisi kirjoittaa essee aiheesta: “Minun Suomeni”.

Suosittelen lukemaan, vaikka luulisit, ettei tällainen kirjallisuus ole sinun makuusi. Voit yllättyä.

Vuonna 2017

Vietimme uutta vuotta ystäviemme kanssa. Heidän vuoteensa oli kuulunut muutamia talokauppoja homeineen ja hurjia muutoksia töissä, onneksi kuitenkin niin, että lopputulos on mahtava. Siinä kynttilänvalossa herkkuja suu täynnä huokasin salaa helpotuksesta. Minulla oli rauhallisempaa eikä koko vuonna tapahtunut mitään. Ikkunasta näkyi villisti loikkiva lapsilauma ja räjähteitä. Ihanan rauhallista!

Vietin ensimmäisen kokonaisen vuoden päätoimisena yrittäjänä ja jäin taloudellisesti vihreälle puolelle. Ns. vihreälle oksalle on kyllä vielä matkaa. Perustin Minnan kanssa Kublon ja tutustuin sen kautta moneen ihanaan ihmiseen. Puhuin älykkäiden, kokeneiden ja hurmaavien ihmisten kanssa paljon blogimaailmasta ja sen erilaisista ansaintamalleista, markkinoinnista ja läpinäkyvyydestä. Olemme mahdollisesti saaneet joitakin asioita parempaan suuntaan. Perustin Riikan kanssa siksi Familymedian.

Pääsin mukaan podcast-maailmaan Hannen vieraaksi.

Vaihdoin tämän blogin nimen ja pudotin aihevalikoimasta kaikki valitusta sisältävät asiat.

Kävin keväällä ensimmäistä kertaa Haapsalussa ja syksyllä opin ymmärtämään vähän sukututkimuksesta. Isoiso…jne…isäni asuivat siellä. Kävin huhtikuussa lapsuudenystävieni kanssa Budapestissä. Näin Tukholman vapun, Espanjan polttavan kesän ja Amsterdamin syksyn. Näin Suomen lakeuden kesäasussa ja vaarat vihreinä ja valkoisina. Luin noin 80 kirjaa.

Esikoiseni päätti peruskoulun, sai ensimmäisen kesätyönsä ja aloitti lukion. Olen ostanut oppikirjoja sadoilla euroilla. On käynyt selväksi, että perheen kaikki miehet ovat kiinnostuneet tietokoneiden osista ja naiset eivät. En ole vielä(kään) kokenut teini-iän mahdottomuuksia.

Olen käynyt monessa yrittämiseen ja kirjoittamiseen liittyvässä koulutuksessa, mutta en yhdessäkään säännöllisessä harrastuksessa.

Joulukuussa napsautimme käyntiin suuren projektin. Siihen varmasti palaan vielä myöhemmin.

Upeaa uutta vuotta teille!

 

budapest 4 - Vuonna 2017
haapsalu lasten kanssa 2 - Vuonna 2017
kivat 10 - Vuonna 2017
krapin paja 6 - Vuonna 2017
valeaidinnauhoitukset1 - Vuonna 2017

vuokatti 1 - Vuonna 2017

ams - Vuonna 2017
madridiin - Vuonna 2017
mijas - Vuonna 2017
vuokatti 768x1024 - Vuonna 2017

Teini tahtoo lenkkarit

 

Lapsi toivoo joululahjaksi lenkkareita. Aika halpaa ja helppoa, eikö?

Ä: Minkälaiset ne pitäis olla?

(Niitähän kun on nuorisolla ihan arkena jalassa ja sitten taas jos urheiluun tarvitsee, niin pitää olla erilaiset!)

T: Ne seuraavan dropin jiisit, raffleen vaan

Ä: –

T: Beamhill saa niitä Suomeen mut sun pitää osallistua siihen raffleen eka, sit on pari muuta rafflee joilla on postitus

Ä:  –

T: Niitä ei riitä kaikille niin sun pitää osallistua ensin sellaiseen arvontaan, että voit ostaa ne. Sit jos saat W:n niin sun pitää henkkareiden kanssa hakea ne sieltä kaupasta, mut noi pari kauppaa muualla Euroopassa toimittaa postitse.

 

Saan arvonnasta ällän. Tässä maailmassa se ei ole ollenkaan kiittäen ylistettävä, vaan häviö. Ei oikeutta ostaa lenkkareita.

 

T: Niit tulee kyllä vielä WTS:ksi niin sit voi ostaa, mut maksaa tietty enemmän.

Ä: Ai jaa, paljonko nämä siis maksaa?

T: No se retail oli 220 €, niin kyl resale on ainakin 300

Ä: Ai että joku voittaa arvonnasta palkinnoksi oikeuden ostaa ylihintaiset lenkkarit ja sitten myy ne heti satasen voitolla?

T: Aivan!

Ä: Höpö höpö!

 


Pari päivää myöhemmin:

Ä: No JOS haluaisin ostaa ne lenkkarit niin miten ne kirjoitetaan että voin googlata?

T: Y-E-E-Z-Y, ja mulle pitäis olla koko 10 ja se malli on Boost 350 v2 Beluga 2.0. Pitää vaan tehdä legit check, et jos mä sit katon?

Ä: Ahaa, ostan ehkä Tokmannilta sulle tarralenkkarit

T: Eiku liity siihen SNEAKERMARKET ryhmään. Siellä ne myydään ja binit tippuu kun niitä tulee enemmän myyntiin.

 

Äiti on kokenut FB-kirppareiden käyttäjä ja uskoo hoitavansa homman helposti. Mitenkä täällä ei ollenkaan ole av yv kysyn siskolta -kommentteja? Miten nämä ostaa? …WTS WTT WTB BIN BUMB DS cond 10/10 . Ens jouluna mennään etelään eikä osteta mitään lahjoja. Edes yhtä.

 

Sitten ajoin Tikkurilan asemalle kahden Yeezy-asiantuntijan ja rahakasan kanssa. Hullu mikä hullu.

 

adidas   KANYE WEST - Teini tahtoo lenkkarit
kuvakaappaus: adidas.com

 

Leffasuosikki: Maudie

maudie - Leffasuosikki: MaudieMaud Dowley syntyi vuonna 1903 Kanadassa. Hän sairasti lapsesta saakka reumaa, joka vaurioitti niveliä ja teki liikkumisesta vaikeaa. Maudia kohdeltiin kotona suojelevasti ja muut pitivät häntä erilaisena. 1930-luvulla Maudin vanhemmat kuolivat ja ajan tavan mukaan veli peri koko omaisuuden. Maud joutui muuttamaan tätinsä luo, mutta ei halunnut elää toisten armoilla.

Hän hankki itselleen työpaikan paikallisen kalakauppiaan kotiapulaisena. Kalakauppias Everett Lewis oli orpokodissa kasvanut nelikymppinen äreä poikamies, joka asui yhden huoneen mökissä valtatien varrella. Kaikki olivat kauhuissaan, mutta jo muutaman viikon kuluttua pari meni naimisiin ja molempien elämä muuttui.

Maudin elämään perustuva elokuva Maudie kertoo kauniisti tarinan vahvatahtoisesta naisesta ja hänen pahantuulisesta miehestään. Eläessään Maud möi töitään muutamilla dollareilla, mutta hänen kuolemansa jälkeen 1970 hinnat ovat nousseet kymmeniintuhansiin. Käsien rajallisen liikkumisen vuoksi taulut ovat pieniä.

Maud (Sally Hawkins) ja Everett (Ethan Hawke) tekevät loistavat roolit tässä kauniissa ja koskettavassa elokuvassa. Suosittelen lämpimästi!

seuraava sisältää juonipaljastuksen:

Elokuvassa Maud suree vuonna 1928 syntynyttä aviotonta lastaan, jonka hän luuli kuolleen synnytykseen, mutta oikeasti Maud halusi lapsesta eroon, eikä koskaan vastannut tyttären yhteydenottoihin. Tämä ristiriita ja Maudin kova elämä sai miettimään taiteilijan elämää ja luonnetta ja haluaisin tietää hänestä lisää. Jos vain joskus matkustan Kanadaan, tahdon käydä Nova Scotiassa katsomassa hänen pientä maalattua taloaan.

 

32020ec029564720b877d8f7e1db45ab compressed 1024x576 - Leffasuosikki: Maudie

 
Follow my blog with Bloglovin