Elämä puolison kuoleman jälkeen

Minun mieheni kuoli vuosi ja neljä kuukautta sitten.

Sinä perjantaina hän nautti lomasta ja terassikahveista, tutki uuden kodin piirustuksia silmät loistaen, juoksi hakemaan unohtuneen maidon kaupasta ja osti lapsille miljoona suklaamunaa. Vitsaili värväävänsä koiramme käytösoppaaksi koiranäyttelyyn, jolloin koko halli olisi täynnä iloisia, mutta ympäriinsä sekoilevia heiluhäntiä. Asiallisesti paikallaan seisovien ja kauniisti rinkiä juoksevien koirien sijaan ne kiipeäisivät kaikki tuomareiden syliin ja nuolaisisivat nenää. Varasi keilavuoron itselleen ja pojille, meni päivälevolle ja kuoli.

Me muut jäimme mykkinä paikoillemme, täysikuu katsoi hiljaa kuinka kaikki muuttui ympärillämme.

Aurinko nousi ja laski, maa lämpeni ja kasvatti elämää, viileni, ja veti ylleen lumen ja jään, lämpeni taas ja puhkesi kesään. Nyt kesä kääntää selkäänsä ja suunnittelee lähtöä, mutta hän ei ole vieläkään palannut. Ei, vaikka odotin kauan. Ilahduin nähdessäni tutunnäköisen auton, junasta kiirehtivän pukumiehen, sinisen hupparin marketin IPA-hyllyllä. Ei se koskaan ollut hän. Alan ymmärtää, ettei hän palaa.

Tänäänkin tiskikone kolauttaa pesuaineen veteen, vaikka hänen kahvikuppinsa puuttuu. Auto pitää huoltaa, vaikka hän ei aja enää. Siirsin partakoneen pois ja piilotin partavesipullon laatikkoon sinisen hupparin viereen.

Elämä jatkuu, lapset kasvavat ja uusi koti kohoaa.

Silti oman mieleni talon hauskimmat huoneet on suljettu, verhot vedetty alas, kalusteet peitetty mustilla kankailla ja peilit käännetty seinään päin. Keittiöstä kuuluu ääniä. Siellä jatkuu pieni arkinen elämä. Sivupöydällä on laskuja ja murusia, tiskiallas likaisia astioita täynnä, mutta pöydän ympärillä kanssani istuvat ihmeelliset lapsemme ja meidän keskellämme on lautasella tuoretta pullaa ja maljakossa nuppujaan aukova ruusu.

karim manjra 6iM5GOht664 unsplash 1024x602 - Elämä puolison kuoleman jälkeen
Kävimme yhdessä Banksyn näyttelyssä Amsterdamissa syksyllä 2017. Tämä kuva matkamuistojulisteessa on saanut uuden merkityksen.

Sadejuovia ja pilvisäteitä

Yhteistyössä Järvenpään Taidemuseo ja KUBLO

Mitä tekee meteorologia taidemuseossa? Näissä taiteen kodeissa eivät säät vaihtele, mutta tällä epätavallisella yhteistyöllä saatiin aikaan todella kiinnostava näyttely Järvenpään Taidemuseoon.

Keskiuusimaalainen, televisiosta meille kaikille tuttu meteorologi Seija Paasonen tarkkailee taivasta tavan vuoksi, vaikka nykyään sään seuraavia vaiheita tutkitaan enemmän tietokoneiden avulla. Ammattilainen huomaa erikoisuudet ja tarttuupa silmä taivaaseen taideteoksessakin. Paasonen kiinnostui taulujen taivaista ja niiden tulkitsemisesta meteorologin silmin, ja siitä syntyi kirja Taiteilijoiden taivaat meteorologin silmin, sekä tämä näyttely.

IMG 0167 1024x768 - Sadejuovia ja pilvisäteitä
Kuraattori Tuomas Ravea esitteli näyttelyn Kublolaisille.

Mitä teosten taivaat ja muut sääilmiöt sitten kertovat meille? Ne voivat paljastaa taiteilijan huolimattomuuden tai suoranaisen valheen. Ne näyttävät tailteilijan vapauden ja paljastavat joskus jopa taulun maalaamisen tarkan ajankohdan. Hurjan kiinnostavaa!

IMG 0170 1024x768 - Sadejuovia ja pilvisäteitä

Pekka Halonen seisoi maalaamassa Linnunlaulun kallioilla Helsingissä vapun aikaan vuonna 1889. Helsinki siintää taustalla ja savupiippumetsän runsaat savut kertovat aamun olevan viileä. Seija Paasonen pystyi päättelemään tuulen ja auringon suunnasta kuvan junan lähtöajan ja kohteen vanhoja säätietoja ja aikatauluja tutkimalla.

IMG 0169 1024x768 - Sadejuovia ja pilvisäteitä
Ali Munsterhjelmin Suojasäätä katsoessa tuntee jääkylmän veden lirisevän kengänsaumasta sisään.

Kublon Rouva Sana Minna ja Saaran lautasella Sari kuuntelevat sävellettyä säätiedotusta.
Kublon bloggarit Sari (Saaran lautasella) ja Minna (Rouva Sana) kuuuntelevat säätiedotusta sävellettynä.

Taidemuseosta löytyy myös Tampereen yliopiston kehittämä Data to music -ääni-installaatio, joka muuttaa Ilmatieteen laitoksen päivän sääennusteen klassiseksi musiikiksi.

Järvenpään Taidemuseo sijaitsee aivan rautatieaseman lähellä, joten junalla on helppo hujauttaa paikalle. Autoilijoille löytyy runsaasti parkkipaikkoja. Näyttely on juuri sopivan kokoinen kierrettäväksi myös lasten kanssa, ja lapsiasiakkaat on huomioitu muutenkin.

Taiteilijoiden taivaat PaasonenS optim - Sadejuovia ja pilvisäteitä

Jos aihe kiinnostaa enemmänkin, voi Seija Paasosen kirjan Taiteilijoiden taivaat meteorologin silmin ostaa Taidemuseosta tai tilata AdLibriksestä. (mainoslinkki)

Tädin ja tytön matkablogin upea juttu näyttelystä täältä.

Himomatkaaja vieraili myös näyttelyssä. Lue lisää täältä.

Näyttökuva 2019 5 8 kello 18.09.54 - Sadejuovia ja pilvisäteitä

Kuuntelen juuri nyt

Teen töitä kotona ja Spotify on aina päällä. Ennen kuuntelin enemmän energistä musiikkia, mutta nykyään sieluni tarvitsee rauhaa. Tässä tämän päivän suosikit soittolistaltani.

J. Karjalainen on ikisuosikkini, mutta tämä Terve, Sirkka Lautamies kosketti erityisesti. Kirpputorilta vuosia sitten löytynyt kasvisto, jonka nuori Sirkka Lautamies oli kerännyt lähes sata vuotta sitten, sai laulun, ja me kaikki pienen muistutuksen ikuisuudesta. Hesari kirjoitti hienon jutun tapauksesta.
Stacey Kent syntyi Yhdysvalloissa mutta laulaa monella kielellä ja esittää niin ranskalaisia chansoneita ranskaksi kuin myös brasilialaista musiikkia portugaliksi. Jazzlaulajana parhaiten tunnettu Stacey on heittänyt loppuunmyytyä keikkaa yli viidessäkymmenessä maassa. Jumalainen ääni!
Corinne Bailey Rae teki läpimurtonsa jo 2000-luvin alussa, mutta piti vuosien tauon jäätyään leskeksi 29-vuotiaana, kun hänen muusikkomiehensä Jason Rae kuoli yllättäen. Riipaiseva surulevy The Sea ilmestyi vuonna 2010. “Put your records on” on hyvänmielen hitti onnellisimmilta ajoilta.
Diana Krall on kanadalaissyntyinen jazzpianisti, joka teki läpimurtonsa jo varhain 90-luvulla. Grammy-palkittu suloääni tekee aivan huippua kynttiläillallismusiikkia, mutta toimii myös työpäivän rauhoittajana. Diana on naimisissa Elvis Costellon kanssa.
Wrabel on tehnyt musiikkia mm. Adam Lambertille, Ellie Gouldingille ja Backstreet Boysille, mutta on itse esiintyjänä valitettavasti vähemmän tunnettu. Tämä The Village pitäisi soittaa jokaiselle, joka ei koe tulevansa hyväksytyksi omana itsenään omassa ympäristössään. There’s something wrong in the village, not you.
Kuuntelen juuri nyt   Pullo hunajaa - Kuuntelen juuri nyt

Comfort Zone ja se ihmepaikka

Tiedättehän, kun somessa joku energinen, aktiivinen ja aina hyvännäköinen kaveri on juossut triplamaratonin, vaihtanut työpaikkaa ja mannerta, tai aloittanut uuden harrastuksen ja vartin päästä kirjoittanut siitä menestyskirjan. Sitten se julkaisee itsestään kuvan, jossa näyttää vielä tavallistakin upeammalta ja sitten tämän:

7717136134 e51afabe94 o - Comfort Zone ja se ihmepaikka

Siinä sitä sitten miettii päivästä riippuen, että onpa mahtava juttu ja kylläpä huomenna teen rohkean valinnan ja päädyn paperisilppusateeseen messukeskuksen lavalle, tai sitten jos on huonompi päivä, niin sanoo isolla äänellä omassa päässään että no voi #€%& ja varmaan. Itse kun poistuu mukavuusalueelta niin korkeintaan nolaa itsensä tai päätyy tekemään ilmaiseksi jotain hirvittävän työlästä ja turhaa hommaa. Tai molempia.

Sitten yhtenä tavallisena päivänä elämä ottaa napakan niska-perse-otteen ja nakkaa naamalleen kauas pois mukavuusalueelta.

Ei muuten tosiaan ole kovin ihmeellistä täällä comfort zonen ulkopuolella. Ei ole tapahtunut yhtään mitään taianomaista tai ihmeellisen voimauttavaa. Paikka on irronnut, kun on purrut kovaa hampaita yhteen ja tukka harmaantunut.

Niin siis sitä tulin sanomaan, että älkää uskoko kaikkea mitä somessa näette. Ja jos haluatte ihmepaikkaan niin miettikää ensin tosi tarkkaan.

Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti

Klassikkonäytelmä Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti syntyi Hella Wuolijoen kynästä nimellä Sahanpuruprinsessa jo ennen Niskavuoria ja menestystä. Kesällä 1940 saapui Suomeen sotaa pakoon saksalainen kirjallinen kuuluisuus Bertolt Brecht, joka päätyi vieraaksi saksaa kotkielenään puhuvan Wuolijoen luo Iittiin. Brecht viihtyi hyvin ja alkoi muokata Sahanpuruprinsessa-näytelmää yhdessä Wuolijoen kanssa. Syntyi kaikkien aikojen tunnetuin Suomessa kirjoitettu näytelmä Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti.

Helsingin kaupunginteatterissa Puntila on säilyttänyt perustansa, mutta vauhtia on niin valtavasti, että alkuperäinen tarina jää paikoin alle. Herra Puntila on isäntä, jolla on valtaa. Hän on humalassa maailmaa ja lähimmäisiään rakastava hyväntekijä mutta selvänä julma ja itsekäs valtaansa mielipuolisesti käyttävä hullu. Puntilan tyttären pitäisi naida arvoisa lähetystöneuvos, mutta tyttö on rakastunut Mattiin, tavalliseen palkolliseen.

Pertti Sveholm isäntänä on loistava. Yksin hänen vuokseen tämä kannattaa nähdä. Antti Peltola Mattina ja Anna-Riikka Rajanen Eeva-tyttärenä ovat mainioita, mutta minä en kestä tällaista klassikon käsittelyä. Ehkäpä Puntila on jo tuttu ja moneen kertaan nähty, joten siitä täytyy yrittää kaivaa jotain erilaista, mutta teatterin suurkuluttajia on tässä maassa niin vähän, että kun Puntilan kaltainen klassikko saadaan Helsingin kaupunginteatterin lavalle, voisi antaa uudelle sukupolvelle mahdollisuuden tutustua siihen niin, ettei juoni ole kadonnut villin näkemyksen kurimukseen.

näin Puntilan pressilipulla

puntila1 1024x674 - Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti
Helsingin Kaupunginteatteri – Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti – Kuvassa Anna-Riikka Rajanen, Antti Peltola, Pertti Sveholm – Kuva © Tapio Vanhatalo

puntila7 1024x683 - Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti
Helsingin Kaupunginteatteri – Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti – Kuvassa: Antti Peltola, Pertti Sveholm, Sanna Saarijärvi, Laura Alajääski, Raili Raitala, Kirsi Karlenius – Kuva © Tapio Vanhatalo

puntila16 1024x683 - Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti
Helsingin Kaupunginteatteri – Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti – Kuvassa: Eero Saarinen, Pertti Sveholm, Antti Peltola – Kuva © Tapio Vanhatalo