Jäätynyt tyttö

9789510429891 frontcover final medium - Jäätynyt tyttö

Kevät kuoli pitkäperjantaina, tyttö edellisenä iltana. Vihaisesti taivaasta maahan syöksyvät hiutaleet pesivät ilmasta heräävän luonnon tuoksun ja hautasivat kuolleiden lehtien lomista kurkkivat skillan alut, ja tytön.

Munkkiniemessä, varakkaan väen kaupunginosassa, makaa koulun pihalla kuollut tyttö burkhassa. Tytön vanhempi veli on kateissa ja kansa huutaa kunniamurhaa. Rikospoliisi Linda Fors uskaltaa epäillä veljen osuutta tekoon ja saa niin pomonsa kuin työparinsakin hermostumaan. Koulussa tapahtuu jotakin outoa, eikä nuorten maahanmuuttajien yhteisökään halua esitellä toimiaan päivänvalossa. Linda Fors kulkee tutkimuksissa päättäväisesti omaa tietään, eikä pidä mieskollegoitaan juuri minään. Tehokaskin olisi oltava, sillä kotona odottavat varhaisteini-ikäinen tytär ja alkoholin kanssa taisteleva mies.

Oletettu kunniamurha ja sen nuori uhri kuohuttavat suomalaisia ja maahanmuuttokriittisen puolueen sisäministerin on puututtava asiaan. Ministeri Joonas Laine Emilia-vaimoineen on näyttävä ja tehokas pari, mutta kenellä on valta kulissien takana? Mihin on kadonnut murhatun tytön veli, ja mitä salattavaa on heidän eronneilla vanhemmillaan, joista toinen piiloutuu ns. diplomaattiuransa taakse.

Nykyajan rinnalla kirjassa kulkee muistoja hirveästä lapsuudesta. Muistoista kietoutuu kauhistuttava kasvutarina ja murhan motiivi. Muuten kirja on tiukasti kiinni nykyajassa ja sen ilmiöissä.

Hyytävästi alkava Jäätynyt tyttö kertoo paikoin piinaavan jännittävän tarinan maahanmuuttajaperheestä, onnettomasta lapsuudesta, Suomen politiikan sisäpiirin salaisuuksista ja rikospoliisista, joka oli ennen uranvaihtoa toimittaja.

Jäätynyt tyttö toi mieleeni Camilla Läckbergin dekkarit, vaikka ruotsalaisessa idyllissä elävällä Erika Falckilla ja Linda Forsilla ei ole juuri mitään yhteistä. Yhteistä kirjoissa on sujuva tarina ja tunnelmoiva kieli, takaumat ja vahva naispääosa.

Jäätyneen tytön henkilöt ovat kiinnostavia, ja toivon kuulevani heistä vielä lisää. Pikkulintu on onneksi laulanut, että jatkoa on tulossa.

Kirja voitti Rikos-Kniga-kilpailun syksyllä 2016.

Liina Putkonen puhuu aiheesta Lapsi uhrina Tuire Malmstedtin kanssa Helsingin kirjamessujen Punavuori-lavalla 27.10.2018 klo 13:00.

 

IMG 0062 2 768x1024 - Jäätynyt tyttö
Liina Putkonen kustannustoimittajansa kanssa kirjan julkkareissa Munkkiniemen uimarannalla.

Juurilla Saara Turusen ja Petri Tammisen kanssa

Järvenpään kirjaston Tyyni Tuulio -sali on täyttynyt hiljakseen puhelevista ihmisistä. Takaseinälle on muotoiltu Suomen kartta paikalla olevien kotipaikoista. Keski-Uudellamaalla ja Helsingissä on ruuhka, muuten lappuset ovat jakautuneet idästä länteen ja Hangosta Tornioon. Kotipaikakseen sai ilmoittaa sen, jonka kodikseen tunsi, oli se sitten syntymäkunta tai nykyinen koti – tai jotain muuta. Runokuu on saapunut Keski-Uudellemaalle.

Salin lavalla istuvat kirjailijat Petri Tamminen ja Saara Turunen. Mistä he ovat kotoisin?

-Minä tunnen olevani Helsingistä, vaikka olen asunut lapsuuteni maalla. Muutin teini-ikäisenä kouluun Helsinkiin ja identiteettini muovautui siellä. Helsingissä olen kasvanut minuksi, kertoo Saara.

-Hmm. Olen alunperin Turusta, opiskellut Tampereella, mutta asunut jo kauan Vääksyssä. Olenko vääksyläinen, en tiedä. Kotipaikkakunta on tärkeä ja se luo identiteettiä. Jossakin voidaan sanoa, ettei tämä tällainen ole mahdollista, toisaalla taas pidetään kaikkea mahdollisena. Esimerkiksi Pispalassa on valtavasti kirjailijoita. Onko heitä paljon siksi, että ympäristö on antanut mallin, jossa kirjailijaksi voi tulla? Tamminen kysyy.

-On tärkeää, että ympärillä on ollut ihmisiä, joilla on korkeita tavoitteita. Sai kasvaa sellaisessa kohottavassa henkisessä ilmapiirissä, Saara jatkaa.

Ennen sanottiin, että kirjailijan on elettävä sellainen elämä, josta löytyy kirjoitettavaa. Petri Tamminen on eri mieltä:

-Pitää pystyä havaitsemaan sellainen elämä, josta voi kirjoittaa.

-Olen antanut jonkinlaiseksi elämänohjeeksi 17-vuotiaalle lapselleni, että menisi kirjastoon ja katsoisi siellä läpi kaikki luokitukset. Siinä näkee, kuinka paljon maailmassa on kaikenlaista. Nuorena katse on usein kapea, Petri kertoo.

Kotiseutuun kuuluu kiinteästi kieli. Saara ja Petri myöntävät kadottaneensa lapsuuden murteensa puheestaan muualla Suomessa asuessaan. Se kuitenkin palaa kotiseudulla. Rouva Sana muistaa lukeneensa Saaran haastattelun, jossa hän on sanonut kotimurteen resonoivan tunnemuistin kanssa. Kuinka täydellisesti kuvattu!

Aikuisena pitkiä aikoja ulkomailla asunut Saara jää vielä miettimään kotipaikkaa ja siihen liittyviä tunteita:

-Kotipaikka on kuulumista johonkin joukkoon ja sitä, että siinä joukossa sinulla on joku tehtävä tai rooli. Ulkomailla tulee juureton olo, kun tätä ei ole. Tavallaan leijuu ulkopuolella.

Kirjailijoita haastatteli Järvenpään oma Rouva Sana eli Minna Luoma, jonka tunnelmia illasta voi lukea täältä.

kirjat runokuu - Juurilla Saara Turusen ja Petri Tammisen kanssa

runokuu1 827x1024 - Juurilla Saara Turusen ja Petri Tammisen kanssa

runokuu2 - Juurilla Saara Turusen ja Petri Tammisen kanssa

runokuu3 853x1024 - Juurilla Saara Turusen ja Petri Tammisen kanssa

runokuu4 - Juurilla Saara Turusen ja Petri Tammisen kanssa

saarajaminna 760x1024 - Juurilla Saara Turusen ja Petri Tammisen kanssa

Terveisiä pimeästä

Tämä blogi oli hyvän mielen, ilon jakamisen ja hämmästelyjen paikka. Pääsiäisenä elämästä katosi yhtäkkiä ilo ja hyvä mieli, tilalle on tullut sumu ja selviytyminen.

Monta kertaa olen ollut painamassa Poista blogi -nappulaa, mutta koska on pakko jatkaa eteenpäin, tämä on paikka johon on turvallista palata. Maailmani on hajonnut. Tämä on yksi osa, joka pysyy.

Minä olen leski ja seison sen tavallisen ja turvallisen elämän raunioilla, joka joskus oli.

blake cheek 740896 unsplash 819x1024 - Terveisiä pimeästä

 

Photo by Blake Cheek on Unsplash

 

 

 

 

 

Dekkarimaanantai

Näyttökuva 2018 03 25 kello 16.14.14 - DekkarimaanantaiAnniina Tarasovan Venäläiset tilikirjani ei ehkä ole puhtaasti dekkari, mutta siinä on kadonnut mies, epäselviä raha-asioita, vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Reija Wren saa komennuksen Venäjälle tekemään konsernin sisäistä tilintarkastusta. Yhtiön venäläinen lakimies on sopivasti kadonnut, ja alkaa vaikuttaa siltä, ettei Reija ole ollenkaan tervetullut.

Kotiin Turkuun jää tuttu ja turvallinen arki ja sulhanen. Pietarissa arkeen kuuluu töitä, salaisuuksia, vaaroja, samppanjaa ja entisiä rakkauksia.

Mitä pidemmälle Reijan tarkastus etenee, sitä vaarallisempiin tilanteisiin hän joutuu. Voiko ystäviinkään enää luottaa? Entä hurmaavaan entiseen ihastukseen tai vastaanottotiskin ystävälliseen rouvaan?

Menevä ja viihdyttävä, bonusta Pietari tapahtumapaikkana.

Anniina Tarasova: Venäläiset tilikirjani, Gummerus 2018

 

 

 

 

 

mina naen sinut05367 - Dekkarimaanantai Clare Mackintoshin Annoin sinun mennä on loistava kirja ja odotin paljon myös tältä toiselta. Minä näen sinut kertoo kahden nuoren eronneesta äidistä, Zoe Walkerista. Zoe huomaa deittipalvelun ilmoituksessa oman kuvansa. Kukaan ei ota asiaa vakavasti, mutta kun Zoe huomaa, että toinen ilmoituksessa ollut nainen on murhattu, hän säikähtää. tapausta tutkii vihanhallintaongelmiensa vuoksi lähinnä taskuvarkaita jahtaava Kelly Swift. Nämä kaksi rohkeaa naista alkavat selvittää mahdottomalta tuntuvaa ongelmaa.

Valitsetko työmatkalla aina saman paikan? Kuljetko joka päivä samaa reittiä?

Lue tämä ja saatat muuttaa mielesi mukavista rutiineista.

Clare Mackintosh: Minä näen sinut. Gummerus 2018

 

 

 

 

 

 

 

coverimage 9789523126503 bookbeat 2018 01 05 - Dekkarimaanantai Louise ja Joachim elävät idyllistä elämää Christiansön saarella. Joachim on kirjailija ja Louisella on oma kahvila. Elämä on rauhallista ja mukavaa, kunnes kahvilaan tulee mies, joka väittää Louisen olevan vuosia aiemmin kadonnut vaimonsa.

Kun dna-testi paljastaa Louisen olevan rikas perijätär ja kahden lapsen äiti Helene, hän alkaa selvitää muistinmenetykseensä johtaneita tapahtumia. Joachim etsii oikeaa Louisea. Kuka hän sitten on?

Hurjat juonenkäänteet pitävät lukijan koukussa, koska mitä tahansa voi tapahtua. Jos ei kaipaa realistista otetta ja kaipaa kiivasta menoa, on tämä juuri sopiva kirja.

Anna Ekberg: Salattu nainen, Minerva Kustannus 2017

 

 

 

 

 

Kevätreissulle Osloon?

Meillä on tapana juhlia hääpäivää kahdestaan pienellä kaupunkilomalla. Usein kohteeksi on osunut Tukholma ja juuri silloin vaaleanpunaisena kukkivat Kungsträdgårdenin kirsikkapuut, mutta vaikka se on ikilempparini, ymmärrän että työmatkalla siellä vähän väliä käyvä mieheni tahtoisi johonkin muualle. Hän ehdotti Osloa.

tukholma kungsträdgården - Kevätreissulle Osloon?

Minähän olen käynyt Norjassa, ainakin Lofooteilla ja sitten siellä toisella reunalla pohjoisessa, siihen aikaan vielä Neuvostoliiton pohjoispuolella. Ja tiedänkin Oslosta paljon! Olen lukenut Harry Holet ja Gard Sveenin Raskaat varjot  ja verikarkelot ja nähnyt televisiosta Varg Veumit ja Miehitetyn. Ja  kerran se ruumiillistunut paha ampui siellä viattomia nuoria ja räjäytti hirveän pommin.

Oslo on siis synkkä, harmaa, miehitetty ja hengenvaarallinen kaupunki, jossa edelleen piilottelee ikivanhoja natseja?

Ehkä mieleeni tulvivat kuvat Oslosta kaipaavat jotakin konkreettista ja aurinkoista, joten kevätkohteena Oslo. Vinkkejä vastaanotetaan mieluusti!

Tässä vielä tunnelmaa kohottamaan traileri Jo Nesbøn Harry Hole-kirjaan perustuvasta elokuvasta Lumiukko. Huikea ja kauhea!