Arkikuva 3/52

arkikuvahaaste - Arkikuva 3/52

Kun olin yläasteella, ei lapsilla tai nuorilla ollut kännyköitä. Pakkoulkoilu välitunneilla kävelimme koulua ympäri ja juttelimme, muilla hengailimme (huusimme ja riehuimme, luulisin) käytävillä. Iltaisin pidimme perheen lankapuhelinlinjaa varattuna tai kirjoittelimme toisillemme kirjeitä. Kynällä paperille.

Nykyteinit juttelevat välitunnilla ja iltaisin somessa. Koulun käytävät ovat hiljaisia ja rauhallisia. Perheillä ei ole lankapuhelimia, eivätkä teinit edes osaisi niitä käyttää. Nehän veivaisivat ensin numeron ja nostaisivat vasta sitten luurin! Eivätkä osaisi veivatakaan vaan hätähousuina rikkoisivat koko puhelimen.

Kun minä olin teini ja lähdin kavereiden kanssa jonnekin, ei vanhemmilla ollut mitään mahdollisuutta tavoittaa minua. He saattoivat kokeilla soittaa jonkun ystäväni kotiin, tai hätätapauksessa käydä autolla kiertelemässä hengailukulmilla.

Nykyvanhemmat saavat stressihalvauksen, jos teiniä ei tavoita reissuiltaan.

Nykyvanhemmat saavat korkean verenpaineen ja hermovaurion myös siitä, että teiniä ei tavoita vaikka se on kotona.

Voi huutaa, hyppiä, lähettää erilaisia viestejä tai uhata ruuan loppumisella, mutta ei hän kuule. Hän on jossain kaukana ja huutaa mikkiin vierasta kieltä. Hän palaa vasta kun peli loppuu, koska muuten bännit.

PC310356 - Arkikuva 3/52

Voisit tykätä myös näistä:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.