arkikuvahaaste - Arkikuva 4/52

Arkikuva 4/52

Lapsen täytyy opetella monenlaisia taitoja pärjätäkseen elämässä. Puhuminen ja käveleminen ovat niitä ensimmäisiä, sitten tulee potta ja pipon pukeminen. Hienomotoriikka kehittyy hitaasti mutta varmasti, ja pikkuhiljaa lapsi oppii tarttumaan lusikkaan ja sitten syömään itse. Se vaatii jo monenlaista osaamista: ruuan ottamista lautaselta, lusikan viemistä suuhun oikeinpäin ja saman toistamista.

Lapsi oppii pukemaan, laittamaan kiinni vetoketjut ja napit, jopa kengännauhat.

Lapsi oppii lukemaan, kirjoittamaan, käynnistämään tietokoneen ja ohjelmoimaan sovelluksen, josta voi katsoa missä kaverit kulkevat. Lapsi oppii ajamaan pyörällä ja mopolla, kokoamaan moottorin osista ja ymmärtämään polttomoottorin toiminnan ja fuusioenergian tarjoamat mahdollisuudet. Lapsi oppii suomen kieliopin, englannin kielen, ruotsin ja ranskan perusteet ja 17 ohjelmointikieltä.

Lapsi oppii käymään kaupassa, käyttämään nettikauppoja luottokortilla, start-upin perustamisen ja johdannaiskaupan,

mutta vaikka hän oppii ja kehittyy joka päivä, emme me vanhemmat voi odottaa mahdottomia. Tavarat oppii laittamaan paikoilleen vasta armeijassa, jos sielläkään.

IMG 3536 - Arkikuva 4/52Mutsi on niin muinainen, että kun se syntyi, Kuollut meri oli vasta tulossa kipeäksi.

arkikuvahaaste - Arkikuva 3/52

Arkikuva 3/52

Kun olin yläasteella, ei lapsilla tai nuorilla ollut kännyköitä. Pakkoulkoilu välitunneilla kävelimme koulua ympäri ja juttelimme, muilla hengailimme (huusimme ja riehuimme, luulisin) käytävillä. Iltaisin pidimme perheen lankapuhelinlinjaa varattuna tai kirjoittelimme toisillemme kirjeitä. Kynällä paperille.

Nykyteinit juttelevat välitunnilla ja iltaisin somessa. Koulun käytävät ovat hiljaisia ja rauhallisia. Perheillä ei ole lankapuhelimia, eivätkä teinit edes osaisi niitä käyttää. Nehän veivaisivat ensin numeron ja nostaisivat vasta sitten luurin! Eivätkä osaisi veivatakaan vaan hätähousuina rikkoisivat koko puhelimen.

Kun minä olin teini ja lähdin kavereiden kanssa jonnekin, ei vanhemmilla ollut mitään mahdollisuutta tavoittaa minua. He saattoivat kokeilla soittaa jonkun ystäväni kotiin, tai hätätapauksessa käydä autolla kiertelemässä hengailukulmilla.

Nykyvanhemmat saavat stressihalvauksen, jos teiniä ei tavoita reissuiltaan.

Nykyvanhemmat saavat korkean verenpaineen ja hermovaurion myös siitä, että teiniä ei tavoita vaikka se on kotona.

Voi huutaa, hyppiä, lähettää erilaisia viestejä tai uhata ruuan loppumisella, mutta ei hän kuule. Hän on jossain kaukana ja huutaa mikkiin vierasta kieltä. Hän palaa vasta kun peli loppuu, koska muuten bännit.

PC310356 - Arkikuva 3/52

arkikuvahaaste - Arkikuva 1/52

Arkikuva 1/52

Viime vuonna seurasin arkikuvahaastetta Hannen Lähiömutsi-blogissa, toissa vuonna Elsan Oi mutsi mutsi -blogin sarjaa 52 kuvaa ja tänä vuonna pääsen kurkistamaan Riikan blogin arkeen.

Näistä mainioista naisista inspiroituneena viritän arkikuva-ansan itselleni, ja voin nyt ihan koko vuoden manailla sunnuntaisin, kun en ole muistanut ottaa yhtään julkaisukelpoista kuvaa. Toivon, että nämä 52 (tai ainakin yksi) tulevaa kuvaa herättäisivät joskus lapsissakin lämpimiä muistoja. Minussa varmasti, niinkuin jokainen suloinen askartelu ja tuherrus paperin kulmassa tekee.

Viime viikolta ei ole montaa kuvaa, joten tämä whatsupin kautta koulusta puhelimeeni tullut tiedote olkoon historiallinen todiste lapsen ensimmäisestä TET-jaksosta ja siitä, että nykyteini osaa arvioida realistisesti todennäköisyyden monisteen unohtumiselle repun pohjalle ja siksi siirtää vastuun vanhemmilleen heti. Nerokasta.

kuva1752 - Arkikuva 1/52