Kolmetoista syytä

Netflixin sarja Kolmetoista syytä (Thrteen Reasons Why) kertoo 17-vuotiaasta Hannah Bakerista, joka muuttaa vanhempiensa kanssa uuteen kaupunkiin, aloittaa uudessa koulussa ja alle kaksi vuotta myöhemmin tekee itsemurhan. Hannah jättää jälkeensä kasetteja, joissa hän kertoo kolmetoista syytä kuolemalleen. Jokainen sarjan jakso paljastaa yhden syyn ja jokaiseen syyhyn liittyy joku ihminen.

Toisena lankana juonessa kulkee Clay, joka saa kasetit kuunneltavakseen ja käy niiden vuoksi niin sisäistä kuin ulkoistakin kamppailua ja pohtii suhdettaan Hannahiin. Sarja on herättänyt (muualla kuin Suomessa) keskustelua sen sopivuudesta alaikäisille ja joissakin maissa se on kielletty kokonaan alle 18-vuotiailta, ilmeisesti jotta he eivät tekisi samaa ratkaisua heti ensimmäisen vastoinkäymisen tullen.

 

13reasonswhy - Kolmetoista syytä

 

Meillä täällä itsemurhamaassa ei tällaista keskustelua ole osunut silmiini, luultavasti koska malleja löytyy lähempääkin, jos se vain siitä olisi kiinni. Suomen itsemurhatilastot ovat Euroopan kärkiluokkaa ja erityisesti nuorten on vaikea saada apua. Jonot ovat pitkiä, ja esimerkiksi koulukuraattoreilla ja -psykologeilla monissa kunnissa liian paljon lapsia ja nuoria hoidettavanaan. Ruuhkassa ongelmia voi vähätellä ja ohittaa.

Helsingin Sanomissa julkaistiin 13.5. kuolinilmoitus, joka järkytti ainakin minua. Vasta 15 täyttänyt tyttö, jonka äiti kiitti kaikkia jotka viime kuukausina uskoitte meitä. (Lue lisää Imagen blogista Anzion mukaan).

Onko meillä varaa jättää nuoria hoitamatta? Jotta en osoittaisi vain jotakin jonka pitäisi hoitaa asia, kysyn myös, mitä olisivat ne keinot, joilla oppisimme itse ja opettaisimme myös lapsemme ja nuoremme käyttäytymään toisiaan kohtaan kohteliaasti ja ystävällisesti, niin netissä kuin kasvokkain?

Hannah Baker joutui tilanteisiin, jotka ovat todella tavallisia myös suomalaisissa kouluissa: juoruilu ja valehtelu elävät ja voivat hyvin vuosikymmenestä toiseen. Ulkopuolelle jättäminen alkaa jo päiväkodissa. Miksi?

Suomessa ei voi kunnallisen koulujärjestelmän ansioista elää voimia, jotka suojelevat rikkaiden ja valtaapitävien lapsia rangaistuksilta niinkuin yksityisiltä rahaa keräävillä kouluilla Yhdysvalloissa. Toivottavasti koulumme säilyvätkin aina julkisina ja mahdollisimman tasa-arvoisina.

Kolmetoista syytä on paitsi hieno sarja hyvästä kirjasta, myös tärkeä puheenvuoro vakavasta asiasta.

Tuusulan uusin kulttuurikaramelli

Tuusulan Krapin pellolle on noussut paja, jossa pääsee kokemaan monenlaista kulttuuritoimintaa. Krapin Pajassa järjestetään keikkoja ja konsertteja, teatteria ja kursseja, mutta myös häitä ja muita juhlia.

Pääsin tutustumaan Krapin Pajaan Keski-Uudenmaan bloggaajien eli kublolaisten mukana. Odotin varmaan jotain pienempää, mutta pelmahdin sisään Tuusulan Tavastialle ja tunsin olevani heti kotonani. Ihana paikka, ihanaa ohjelmaa ja ruokaa ja viiniä. Täydellistä!

Pajan pöydät ovat paikallisten taitelijoiden maalaamia ja tunnelma on tumma ja klubimainen, mutta tuoksu raikas. Tuore puu ja maalaisilma saavat haaveilemaan kesäöisin pitkään jatkuvista bileistä, hyvästä tunnelmasta, live-musiikista ja juhlaväen naurusta.

Heräävätkö Tuusulanjärven rantakivet kääntämään kylkeään, jos pääkaupunkiseudun kulttuuriväki alkaa vaeltaa kesäisin sen rannoille juhlimaan ja nauttimaan elämästä? Nyt se on mahdollista ja toivottavasti niin käykin, kulkuyhteyden tänne kauas maaseudulle löytyvät Pajan kotisivuilta, josta pääsee tutkimaan myös tulevaa ohjelmaa. Vieressä on kuuluista kesäteatteri, ruokaa ja yösijakin löytyy vierestä.

Ja ehkä kerran kesäyönä, kun soi ruislinnun laulu korvissani ja tähkäpäiden yllä täysi kuu loistaa, niin Tuusulanjärvellä jossain Eino yksin soutelee yössä ja laulelee hiljakseen tyytyväisenä siitä, että laulu on palannut rannoille.

 

krapin paja 6 - Tuusulan uusin kulttuurikaramelli krapin paja 5 - Tuusulan uusin kulttuurikaramelli krapinpaja4 - Tuusulan uusin kulttuurikaramelli krapinpaja 3 - Tuusulan uusin kulttuurikaramelli krapinpaja 2 - Tuusulan uusin kulttuurikaramelli krapinpaja 1 768x1024 - Tuusulan uusin kulttuurikaramelli

dice 1264058 1280 1024x682 - Tänä vuonna minusta tuli yrittäjä

Tänä vuonna minusta tuli yrittäjä

Vuosi on lopuillaan ja blogin hiljaisuus päättyy. Viime keväänä syntynyt ajatus kokopäiväisestä yrittäjyydestä osa-aikaisen lisäksi on kasvanut ja kehittynyt kokonaiseksi ja tullut todeksi. Marraskuun ensimmäisenä päivänä minusta tuli yrittäjä.

Ensimmäisestä kahdesta kuukaudesta on mieleen jäänyt lähinnä miljoona huonoa ja ehkä pari hyvää ideaa, paperishowta ja monta kiinnostavaa mahdollisuutta. Rahaa on vain mennyt, joten säästöjen syömiseen alkaa jo tottua.

Ihaninta ja kamalinta on vapaus! Voi valita itse mitä tekee, mutta toisaalta täytyy myös itse itseään komentaa tekemään ne tylsät hommat, eli kaikki rahaan liittyvät. Peppi Pitkätossun ohjein sanon ensin itselleni nätisti, sitten vähän tiukemmin ja kolmannella komennan rumasti. Yleensä tottelen vasta kolmannella, ekalla en tee koskaan mitään.

Työaikojen säätelyä täytyy myös vähän miettiä. Talossa on hiljaista noin klo 9-13 ja 22-07, kun taas minä nukkuisin kaikista mieluimmin puolille päivin. Ei toimi. Toisaalta voisin tehdä jotain töitä koko ajan, eikä sekään toimi. Viikonloppuisin pakollisia keikkoja lukuunottamatta en tee töitä, ehkä.

(ja vuoden päästä kuolen nauruun ja häpeään kun luen nämä naiivit kuvitelmat)

Jos pohdit yrittäjyyttä, kannattaa ehdottomasti käyttää paikallisten uusyrityskeskusten palveluja. Ilmaiseksi aivan huipputyypit auttavat ja sparrailevat, lukevat omituiset suunnitelmasi ja pitävät pokkansa, vaikka laskelmista puuttuu pari juttua.  Kannustavat ja sanovat, että aina voi tulla uudelleen. Aivan mielettömän hienoa!

Toinen aivan loistojoukko on Facebookin Naisyrittäjät, jossa yrittäjät auttavat toisiaan ja kertovat parhaat vinkkinsä ja varoituksensa. Naisvoimaa!

Ja jos vielä haluat tietää mitä teen, voit kurkistaa nettisivuilleni http://calendulamedia.net/.

 

 

P9120972 - Tänä vuonna minusta tuli yrittäjä

Viikko metsässä

IMG 4368 1 - Viikko metsässä

IMG 4231 - Viikko metsässä

IMG 4235 - Viikko metsässä

IMG 4220 768x1024 - Viikko metsässä

IMG 4323 - Viikko metsässä

IMG 4302 - Viikko metsässä

IMG 4300 - Viikko metsässä

IMG 4344 - Viikko metsässä

IMG 4291 - Viikko metsässä

IMG 4305 768x1024 - Viikko metsässä

IMG 4304 - Viikko metsässä

IMG 4287 - Viikko metsässä

IMG 4250 - Viikko metsässä

 

Kun mies vielä odotti lomaansa, mutta me muut olimme jo vapautuneet arkisista velvollisuuksistamme vaatimaan kovaäänisesti kesähauskaa ja tapahtumia, jouduimme metsään. Sen piti olla miehen pieni työmatka, johon voi yhdistää perheen mökkiloman järven rannalla, mutta löysimme itsemme keskisuomalaisesta korvesta ja näimme vain auton takavalojen loisteen, kun urho suuntasi takaisin työhönsä.

“Mikä hiljaisuus!”, me kaikki ajattelimme.

“Toimiiko mokkula täällä?”, vapiseva ääni kysyi ja pieni käsi kohotti kännykkäänsä kohti taivasta. Ei verkkoa.

Mies oli heittänyt kasseja ja kalastusvälineitä autosta ulos ennen pakenemistaan “palaveriin”. Siirsimme ne sisälle ja teini yritti saada mokkulaa verkkoon. Alkoi sataa. Ulkona oli seitsemän astetta lämmintä.

Sateen jälkeen väliveljekset alkoivat kasailla kalavehkeitään. Löytyi hyvä laituri, toinenkin, vene ja airot. Ilta-aurinko hyppeli laineilla. Grillin savu kohosi kiehkuroina taivaalle. Joku muisti polkuveneen. Yksi teini makasi vielä shokissa sängyllä ja otti sinivalohoitoa kännykästä.

Ilta pimeni yöksi. Jääkaappi oli täytetty ja kaappiin varattu hiukopalaa teinien tarpeisiin. Koira juoksi unissaan jäniksiä kiinni. Pienen lähikaupan päällikkö painoi kotonaan pään tyynyyn hymy huulillaan. Hän näki unta naapurikylän kauppiaan ilmeestä kun kuukauden myyntiraportit tulisivat julki.

Aamu työntyi metsään ja aurinko osui mökin seinään. Linnut lauloivat ja aallot loiskivat laituriin. Aamukahvi tuoksui ja muutama vapa oli jo kadonnut seinustalta. Sinivaloladattu teini nukkui rauhallisesti. Kävelymatkan päästä löytyi jäätelökioski. Vielä monta päivää jäljellä.

 

 

 

 

Koulukiusaaminen ja Valkoinen raivo

Valkoinen raivo   Valkoinen raivo - Koulukiusaaminen ja Valkoinen raivo

Valkoinen raivo   Valkoinen raivo 1 - Koulukiusaaminen ja Valkoinen raivo

Kiusaamispuhe ahdistaa minua. Vanhempainilloissa rehtori vakuuttelee juhlasalissa, ettei meidän koulussa kiusata ja meillä on KiVa-koulu. Omissa luokissa päätetään kerätä leirikoulurahaa ja sitten puhutaan kiusaamisesta. Osa vanhemmista on ymmällään: en ole kuullut mitään, toinen on huolissaan: ei kai vaan… kolmas on itkuraivon partaalla, mutta saattaa pysyä hiljaa. Jos ei pysy, saa tunnekuohussaan pahimmillaan puolen luokan vanhemmat vakuutettua siitä, että on psykiatrisen avun tarpeessa ja varmaan keksinyt koko jutun.

Opettajan selkään nousee hiki.

Koulukiusaaminen on vakava ongelma, johon pitää puuttua ja KiVa-koulu on parhaimmillaan hieno juttu. Siinä tutkitusti toimivin käytännöin saadaan kiusaaminen vähenemään, mutta ei riitä, että koulu ilmoittautuu mukaan ja tilaa materiaalin pölyttymään opehuoneen hyllyyn. KiVa vaatii työtä ja sitoutumista ja jos koulu on toiminnassa mukana, voi opettajalta kysyä, miten KiVa koulussa toimii ja mitä käytäntöjä käytetään ja mitä se tarkoittaa. KiVa-sivuilla on muitakin hyviä vinkkejä vanhemmille.

 

kivanvaikuttavuus20092015 pdf 1024x768 - Koulukiusaaminen ja Valkoinen raivo
kuvakaappaus sivulta: http://www.kivakoulu.fi/vaikuttavuus

 

Koulukiusaaminen ei ole mikään upottava suo eikä luonnonvoima, jolle ei vaan voi mitään. Pitkittyessään se saattaa muuttua sellaiseksi. Siksi on tärkeää, että siihen puututaan jo varhain, päiväkodissa ja alaluokilla. Ammattitaitoinen varhaiskasvattaja huomaa varmasti, jos joku jää jatkuvasti ulos leikistä tai joutuu katseiden tai ikävän äänensävyn kohteeksi. Se ei ole näkymätöntä, jos sen ei anneta olla. Ammattilainen osaa myös puuttua tilanteeseen ja ohjata ryhmän toimintaa nolaamatta tai leimaamatta kohdetta tai kiusaajaa. Molemmat ovat pulassa tunteidensa kanssa ja tarvitsevat aikuisen ohjausta. Kiusaaminen on kuin tarttuva tauti, joka leviää ja merkitsee vähitellen uhrinsa niin, että hän on kohde pian muuallakin, eikä ryhmän tai koulupiirin vaihtaminen auta.

Mutta miksi kiusaamispuhe ahdistaa minua? Koska kiusaaminen on KiVa-antibiootillekin vastustuskykyinen paha sairaus. Koska se vahingoittaa liian monia ja koskee kaikkia koululaisia. Siksi, että siitä puhuminen ei riitä. Päivittely, vähättely, syyllisten etsiminen, voivottelu tai syyttely ei auta. Oppilashuoltoryhmän palaveri ja kirjaus tapahtuneesta ei riitä, jos asiaan ei puututa. KiVa auttaa, mutta tarvitaan myös jokainen vanhempi pysymään lapsen arjesta kuulolla ja kysymään välillä, onko kaikilla päikyssä/koulussa kivaa ja kaveri. Tarvitaan niin paljon henkilökuntaa päiväkotiin ja kouluun, että aikaa on muuhunkin kuin syöttämiseen ja pukemiseen. Pitää olla myös aikaa istua hiljaa ja seurata ryhmää, leikkiä ja tekemistä. Ja jokaisella aikuisella pitäisi olla tarpeeksi järkeä ymmärtää, ettei kiusaaminen ole koskaan eikä missään tilanteessa uhrin syy.

 

Kiusaaminen koskettaa koko luokkaa   KiVa Koulu   Vanhempien opas - Koulukiusaaminen ja Valkoinen raivo
kuvakaappaus sivulta http://www.kivakoulu.fi/kiusaaminen_koskettaa_koko_luokkaa

Eilen katsoin Ylen Areenasta elokuvan Valkoinen raivo. Se kertoo Laurista, suomalaisesta tutkijasta, jota kiusattiin koulussa. Hän suunnitteli massamurhaa ja olisi voinut olla ensimmäinen kouluampuja, mutta hänet pelasti se, että hän jaksoi hakea apua ja luultavasti myös hänen poikkeuksellinen älykkyytensä ja kykynsä analysoida tilanteita. Hänen tarinansa kuuleminen oli järkyttävää, mutta ennen kaikkea valaisevaa. Hän kuvaa tarkkaan ja kiihkottomasti kiusaamisen vaikutuksia ja ajatusten muuttumista, ihmisyyden kadottamista ja valkoisen raivon syntyä. Suosittelen jokaiselle.

kuvat elokuvasta Valkoinen raivo