Lomakriisi

minä: -Hei mihin mentäis kesällä?

teini 14v: -Emmätiä, tai Australia ois ehkä kiva.

minä: -Ei kyllä kestä budjetti kuin Euroopan, valitan. Eikö ois ihana joku all inclusive rantaloma? Oltais vaan.

teini 17v: -En oo tod lähös mihinkään rantalomalle.

teini 14v: Ei kyl ois ihana, ois just kauhean tylsää.

pikkusisko 10v: Joo se ois ihanaa! Siis äiti tiedätkö sen mun mustan uikkarin, se on aivan liian pieni, et pitäis käydä ostaan uus ja sit mä haluisin Marcus ja Martinus pyyhkeen ja…

mies nakutaa exceliä: -Ei onnistu. Hirveän kallista.

 

Kuvakaappaus 28 6 2016 17 15 - Lomakriisi

 

minä: Entä jos viimeinkin ajeltais pohjoiseen ja käytäis katsomassa Lofootit, Nordkapp ja ihan siellä idässä se Vuoreija? Ruotsissakin käytäis Kiirunassa ja Kebnekaisella! Otettais retkikeitin ja…

pikkusisko nostaa silmänsä kännykästä: Siel ois Marcuksen ja Martinuksen keikka! Ja voidaanhan mennä Troforssiin kun ne asuu siellä? Joo!

teini 17v: -En aio istua noiden kanssa samassa autossa niin kauan.

teini 14v: -Ei siitä tuu yhtään mitään kun siel vois kalastaa mut tuo tyttö vaan vinkuu siellä.

teini 12v: Joo mä haluun kalastaa mut mitään laulupellekeikkaa tai paikkaa en haluu nähdä.

 

vuokatti 768x1024 - Lomakriisi

 

teini 17v: -Eikö me voitais mennä kaupunkilomalle? Johonkin missä ois kaikkia siistejä kauppoja.

pikkusisko 10v: -Joo! Mä haluan shoppailemaan! Milloin voitais äiti mennä Itikseen tai Kamppiin, äiti? Milloin? Mut siellä ulkomailla mä en sit jaksa vaan koko ajan kävellä ja kävellä ja kävellä siellä kaupungilla.

minä: -Niin no mikä ois sellainen kaupunki, missä ois kaikille jotain kivaa nähtävää? Lontoossahan ois vaikka mitä museoita ja…

teini 12v: -Mä en sit lähde AINA johonkin tylsään museoon kuolemaan tylsyyteen!

pikkusisko 10v: -Me aletaan kiukutella siellä kun meillä on niin sairaan tylsää! Voitte mennä niille teidän museomatkoille ihan kahdestaan ja mä meen mamman ja papan luo Turkuun.

teini 17v: -Lontoo kävis. Tai Berliini!

teini 14v: Joo!

pikkusisko 10v: Mä haluan Viroon kylpylään!

 

fori - Lomakriisi

 

äiti: -Hei voitaishan me mennä Pärnuun ja kierreltäis muutenkin. Siellähän ois Haapsalussa ja Tallinnassa kaikkea meidän suvun historiaa ja…

Teinit poistuvat ja kuulen silmien pyörivän portaissa.

mies: -Hei sehän ois aika paljon halvempi!

 

Ihan tosi halpa loma saattaa tulla, kun ei mennä mihinkään. Morjens.

parnuauto - Lomakriisi

 

Rippikouluun vai ei?

Kotona oli vähän hiljaista, kun yksi laumasta vietti hiihtolomaansa rippileirillä. Napanuora kiristi ja ikävä kaihersi äidin sydäntä, mutta lapsella oli ollut hauskaa.

Poika on luonnontiedeluokalla ja todella kiinnostunut luonnontieteistä ja historiasta – ja pitää uskontoa täysin turhana kouluaineena. Rippikouluun hän ilmoittautui, koska muutkin, mutta kotona kritisoi perinnettä tiukasti. Ensimmäisten tapaamisten jälkeen keskustelimme vakavasti ihmisen vakaumuksesta ja sen kunnioittamisesta, ja teini ymmärsi hyvin, että alkuhartaus ei ehkä ole oikea paikka haastaa pappia tieteelliseen keskusteluun.

Olen ylpeä pohdiskelevasta lapsestani, mutta olin huolissani siitä, että hän loukkaa eri tavalla ajattelevia nuoruuden ehdottomuudellaan tai joutuu silmätikuksi uskontokriittisten mielipiteidensä vuoksi. Pelkäsin turhaan.

 

aaron burden 333062 unsplash 1024x771 - Rippikouluun vai ei?

Photo by Aaron Burden on Unsplash

Rippileiriltä palasi aurinkoinen poika, joka oli käynyt monia viisaita keskusteluja leirikavereiden, isosten ja leirin aikuisten kanssa. Leirillä oli pohdittu eettisiä ongelmia, ihmissuhteita ja seurakunnan roolia yhteiskunnassa. Ulkoläksytkin oli opeteltu.

Tyyppi repeili omille leirimuistoilleni, joissa luimme epätoivoisina Raamattua, suoritimme kokeita evankeliumeista ja lauloimme virsiä. Meille näytettiin selvästi, että on oikein laulaa virsiä, lukea iltaisin uskonnollista kirjallisuutta tai keskustella uskosta papin ja nuoriso-ohjaajan kanssa. Huonoa käytöstä oli pingiksen pelaaminen, uinti, käveleminen korpiteillä kavereiden kanssa tai muu yhdessä hengailu, erityisesti jos samassa joukossa oli sekä tyttöjä että poikia. Leirin lopuksi oli “leikki”, jonka nimi oli kristityn vaellus. Siinä piti silmät sidottuina seurata metsään sidottua narua ja tehdä “oikeita” valintoja, eli jos toisesta suunnata kuului rokkia ja toisesta virsiä, piti valita oikea suunta. “Väärin” valitsemisesta tuli jotain rangaistuksia ja niitä luettiin vielä ääneen leiritodistusten jaossa. Menetelmä ei saanut meitä pahiksia innostumaan uskosta, mutta jakoi seurakuntanuoret ja “tavikset” toisiaan kyräileviksi ryhmiksi.

Edistystä on tapahtunut! Hyvä kirkko!

 

sam carter 191161 unsplash 1024x769 - Rippikouluun vai ei?

Photo by Sam Carter on Unsplash

 

 

 

 

Kuka enää niiaa?

Aamun valo ei ole vielä ehtinyt lakeuden laidalle. Mereltä puhaltava tuuli katkoo pellonreunojen talventörröttäjiä ja kiillottaa routavaurioisten teiden jääpinnat sileiksi. Koulun pihaan liukuu potkukelkoilla lapsia.

Luokan edessä on rivissä enstex-takkeja ja talvilenkkareita. Luokassa pyörii kaksikymmentä ekaluokkalaista tukat pipon alla sähköistyneinä. Opettaja harmaassa hameessa, kauluspaidassa, käytännöllisissä nauhakengissä ja permanentissa astuu luokkaan. Kaikki vilahtavat pulpettinsa viereen seisomaan. Selkä suoraksi, kuuluva ääni: Hyvää huomenta, opettaja! Tytöt niiaavat, pojat kumartavat ja napauttavat jalkansa yhteen. -Istukaa, olkaa hyvä! Opettaja avaa Koraalikirjan ja polkee harmoonista päivän ensimmäisen virren.

Kaikki osaaavat toimia oikein. Syksyllä osa harjoitteli ryhdikästä kumarrusta ja reipasta pokkaamista. Tytöt opetettiin niiaamaan kauniisti: ei liian alas, ei peppu pitkällä, ei selkä mutkalla. Minä osasin jo. Mummua tervehdittiin kättelemällä ja niiaamalla. Elettiin 1980-lukua.

En muista koska olisin niiannut viimeksi. Vieläkö lakkiaisissa niiasin rehtorille? En muista.

Kuninkaalliset niiailevat syvään ja vaivalloisesti toinen jalka takana. Tasavallassa ei niiata, paitsi talouslehtien otsikoissa.

Vieläkö tyttölapsi pitäisi opettaa niiaamaan? Ei tarvitse. Koulussakin opetetaan kaikki kiittämään kumartamalla, mikä oikein onkin. Naisetkin kumarsivat niin kauan kuin korseteiltaan pystyivät. Kun muoti vaati aina vain kireämpää asua, kävi kumartaminen mahdottomaksi ja naiset alkoivat sen sijaan niiata.

niiaus - Kuka enää niiaa?

 

Ensimmäinen kesätyökesä

Esikoiseni täytti tänä vuonna 16 ja ensimmäisen kerran haki tosissaan kesätöitä. Töiden hakeminen oli piinaavaa äidille, mutta kaksi haastattelua saldona oli loistava ja paljon odotettua parempi. 16-vuotiaita hakijoita on paljon, eivätkä nämä juuri peruskoulunsa päättäneet voi vielä työkokemuksellaan ja koulutuksellaan juurikaan erottautua.

Kun lapsi lähti työhaastatteluun, kävelin eteiseen perässä ja kalkatin supernopeudella välttämättömiä ohjeita, kuten että pitää sitten siellä kätellä ja katsoa silmiin.

-Hmph. Tiedän.

Sinne meni.

Olin mukanaelävänä ja rohkaisevana äitinä heti myös ovella vastassa haastattelusta palaavaa. Keksin noin kolmekymmentä kysymystä, esitin niistä ehkä kymmenen tärkeintä ja sain muutaman valaisevan vastauksen, kuten hmmhh, en muista, joo kai, ne sit soittaa.

Sitten ne toiset soittivat, että sinut on valittu, mutta ne toiset laittoivat myöhemmin meiliä, että sinut ON VALITTU. Siis ihana hämmästyttävä reipas lapseni sai kaksi kesätyötä. Molemmat olivat tietysti yhtäaikaa, joten vain toisen voi ottaa vastaan.

Aika mieletöntä.

Menin sitten seuraavaksi halkeamaan ylpeydestä.

Kunnes tajusin, että hän teki kaiken itse ja onnistui luultavasti kasvatuksesta ja ohjeistani huolimatta.

Entä jos töitä ei olisi tullut? No olisin ainakin antanut kieltoja ja hyviä ohjeita (eli rageillut) paljon enemmän valvomisesta ja pelaamisesta. Nyt kun on peruskoulu suoritettu, kesäduuni tehty ja opiskelupaikkakin taskussa, en yhtään viitsi naputtaa mistään, vaikka ehkä pitäisi.

Vai pitäisikö?

jump 1209941 960 720 - Ensimmäinen kesätyökesä
kuva: Pixabay

 

 

Kolmetoista syytä

Netflixin sarja Kolmetoista syytä (Thrteen Reasons Why) kertoo 17-vuotiaasta Hannah Bakerista, joka muuttaa vanhempiensa kanssa uuteen kaupunkiin, aloittaa uudessa koulussa ja alle kaksi vuotta myöhemmin tekee itsemurhan. Hannah jättää jälkeensä kasetteja, joissa hän kertoo kolmetoista syytä kuolemalleen. Jokainen sarjan jakso paljastaa yhden syyn ja jokaiseen syyhyn liittyy joku ihminen.

Toisena lankana juonessa kulkee Clay, joka saa kasetit kuunneltavakseen ja käy niiden vuoksi niin sisäistä kuin ulkoistakin kamppailua ja pohtii suhdettaan Hannahiin. Sarja on herättänyt (muualla kuin Suomessa) keskustelua sen sopivuudesta alaikäisille ja joissakin maissa se on kielletty kokonaan alle 18-vuotiailta, ilmeisesti jotta he eivät tekisi samaa ratkaisua heti ensimmäisen vastoinkäymisen tullen.

 

13reasonswhy - Kolmetoista syytä

 

Meillä täällä itsemurhamaassa ei tällaista keskustelua ole osunut silmiini, luultavasti koska malleja löytyy lähempääkin, jos se vain siitä olisi kiinni. Suomen itsemurhatilastot ovat Euroopan kärkiluokkaa ja erityisesti nuorten on vaikea saada apua. Jonot ovat pitkiä, ja esimerkiksi koulukuraattoreilla ja -psykologeilla monissa kunnissa liian paljon lapsia ja nuoria hoidettavanaan. Ruuhkassa ongelmia voi vähätellä ja ohittaa.

Helsingin Sanomissa julkaistiin 13.5. kuolinilmoitus, joka järkytti ainakin minua. Vasta 15 täyttänyt tyttö, jonka äiti kiitti kaikkia jotka viime kuukausina uskoitte meitä. (Lue lisää Imagen blogista Anzion mukaan).

Onko meillä varaa jättää nuoria hoitamatta? Jotta en osoittaisi vain jotakin jonka pitäisi hoitaa asia, kysyn myös, mitä olisivat ne keinot, joilla oppisimme itse ja opettaisimme myös lapsemme ja nuoremme käyttäytymään toisiaan kohtaan kohteliaasti ja ystävällisesti, niin netissä kuin kasvokkain?

Hannah Baker joutui tilanteisiin, jotka ovat todella tavallisia myös suomalaisissa kouluissa: juoruilu ja valehtelu elävät ja voivat hyvin vuosikymmenestä toiseen. Ulkopuolelle jättäminen alkaa jo päiväkodissa. Miksi?

Suomessa ei voi kunnallisen koulujärjestelmän ansioista elää voimia, jotka suojelevat rikkaiden ja valtaapitävien lapsia rangaistuksilta niinkuin yksityisiltä rahaa keräävillä kouluilla Yhdysvalloissa. Toivottavasti koulumme säilyvätkin aina julkisina ja mahdollisimman tasa-arvoisina.

Kolmetoista syytä on paitsi hieno sarja hyvästä kirjasta, myös tärkeä puheenvuoro vakavasta asiasta.