Juurilla Saara Turusen ja Petri Tammisen kanssa

Järvenpään kirjaston Tyyni Tuulio -sali on täyttynyt hiljakseen puhelevista ihmisistä. Takaseinälle on muotoiltu Suomen kartta paikalla olevien kotipaikoista. Keski-Uudellamaalla ja Helsingissä on ruuhka, muuten lappuset ovat jakautuneet idästä länteen ja Hangosta Tornioon. Kotipaikakseen sai ilmoittaa sen, jonka kodikseen tunsi, oli se sitten syntymäkunta tai nykyinen koti – tai jotain muuta. Runokuu on saapunut Keski-Uudellemaalle.

Salin lavalla istuvat kirjailijat Petri Tamminen ja Saara Turunen. Mistä he ovat kotoisin?

-Minä tunnen olevani Helsingistä, vaikka olen asunut lapsuuteni maalla. Muutin teini-ikäisenä kouluun Helsinkiin ja identiteettini muovautui siellä. Helsingissä olen kasvanut minuksi, kertoo Saara.

-Hmm. Olen alunperin Turusta, opiskellut Tampereella, mutta asunut jo kauan Vääksyssä. Olenko vääksyläinen, en tiedä. Kotipaikkakunta on tärkeä ja se luo identiteettiä. Jossakin voidaan sanoa, ettei tämä tällainen ole mahdollista, toisaalla taas pidetään kaikkea mahdollisena. Esimerkiksi Pispalassa on valtavasti kirjailijoita. Onko heitä paljon siksi, että ympäristö on antanut mallin, jossa kirjailijaksi voi tulla? Tamminen kysyy.

-On tärkeää, että ympärillä on ollut ihmisiä, joilla on korkeita tavoitteita. Sai kasvaa sellaisessa kohottavassa henkisessä ilmapiirissä, Saara jatkaa.

Ennen sanottiin, että kirjailijan on elettävä sellainen elämä, josta löytyy kirjoitettavaa. Petri Tamminen on eri mieltä:

-Pitää pystyä havaitsemaan sellainen elämä, josta voi kirjoittaa.

-Olen antanut jonkinlaiseksi elämänohjeeksi 17-vuotiaalle lapselleni, että menisi kirjastoon ja katsoisi siellä läpi kaikki luokitukset. Siinä näkee, kuinka paljon maailmassa on kaikenlaista. Nuorena katse on usein kapea, Petri kertoo.

Kotiseutuun kuuluu kiinteästi kieli. Saara ja Petri myöntävät kadottaneensa lapsuuden murteensa puheestaan muualla Suomessa asuessaan. Se kuitenkin palaa kotiseudulla. Rouva Sana muistaa lukeneensa Saaran haastattelun, jossa hän on sanonut kotimurteen resonoivan tunnemuistin kanssa. Kuinka täydellisesti kuvattu!

Aikuisena pitkiä aikoja ulkomailla asunut Saara jää vielä miettimään kotipaikkaa ja siihen liittyviä tunteita:

-Kotipaikka on kuulumista johonkin joukkoon ja sitä, että siinä joukossa sinulla on joku tehtävä tai rooli. Ulkomailla tulee juureton olo, kun tätä ei ole. Tavallaan leijuu ulkopuolella.

Kirjailijoita haastatteli Järvenpään oma Rouva Sana eli Minna Luoma, jonka tunnelmia illasta voi lukea täältä.

kirjat runokuu - Juurilla Saara Turusen ja Petri Tammisen kanssa

runokuu1 827x1024 - Juurilla Saara Turusen ja Petri Tammisen kanssa

runokuu2 - Juurilla Saara Turusen ja Petri Tammisen kanssa

runokuu3 853x1024 - Juurilla Saara Turusen ja Petri Tammisen kanssa

runokuu4 - Juurilla Saara Turusen ja Petri Tammisen kanssa

saarajaminna 760x1024 - Juurilla Saara Turusen ja Petri Tammisen kanssa

Sevillan sokea mies

“Hän avasi pienen ulko-ovensa, joka oli upotettu järeään messinkiniittiseen puuporttiin, astui Calle Bailénille ja poistui ylisuuresta talostaan. Hän tiesi, että asunto oli liian suuri yksinasujalle ja liian suureellinen hänen asemassaan olevalle miehelle, mutta aina kun hän alkoi harkita sen myymistä, koko ajatus alkoi tuntua liian työläältä. Ensinnäkin hänen pitäisi täyttää isän testamentin vaatimus – tyhjentää ateljee ja polttaa kaikki. Polttaa koko roska viimeistä luonnosta myöten. Hän ei kyennyt siihen. Hän ei ollut tehnyt sitä. Hän ei ollut edes käynyt ateljeessa isän kuoleman jälkeen, ja siitä oli melkein kaksi vuotta.”

Sevillan murharyhmän ylikomisario Javier Falcón saa hiljaisen viikon alussa tutkittavakseen poikkeuksellisen jutun. Tunnettu ravintoloitsija löytyy sidottuna tuoliin ja itseaiheutetut kuolemaan johtavat vammat kertovat kauheasta taistelusta. Kun Falcón alkaa tutkia ravintoloitsija Jimenezin elämää, huomaa hän oman elämänsä traagisten käänteiden osuvan yhteen monen tapahtuman kanssa. Javier Falcón avaa ateljeen ja etsii isänsä päiväkirjat. Kun lisää ihmisiä murhataan, on aika selvittää murhien rinnalla oma elämänsä.

“19.3.1932, Dar Riffen, Marokko

Tänään minä täytän seitsemäntoista. Oscar on antanut minulle lahjaksi tämän tyhjän kirjan ja käskenyt minun täyttää sen. On kulunut melkein vuosi siitä, kun sattui se, mitä minä nimitän “tapaukseksi”, ja olen alkanut epäillä, että jos en kirjoita asioita ylös sillä tavalla kuin ne muistan, unohdan millainen olen ollut ennen. Vaikka kymmenen kuukautta Legioonan koulutuksessa ja raa’assa kurissa on tehnyt minut epävarmaksi asian suhteen. Kasarmilla selviää parhaiten iltaan asti, kun on ajattelematta.”

Tartuin tähän kirjaan Espanjan lennolla loman alussa, koska oikea lukuympäristö saa kirjan elämään syvemmin. Ahmin sivuja toistensa jälkeen monta yötä, vaikka ristiriita mielenterveytensä kanssa kamppailevan poliisipäällikön, julmien murhien ja Välimeren auringon välillä oli jyrkkä.

Wilsonin dekkari on oikeastaan romaani, jossa on poliisi ja selvitettävä murha. Kirjassa on kaksi tarinaa. Javier Falcónin elämä ja nykyaika sekä hänen isänsä, taiteilija Francisco Falcónin päiväkirjojen kertoma elämäntarina. Mikään ei ole sitä miltä näyttää, eikä Javier Falcónin selviytyminen ole varmaa. Hän taistelee sekä omia demonejaan, että ovelaa murhaajaa vastaan.

Kirjan tarina on huikean monikerroksinen, ihmiset kaikessa epätäydellisyydessään kiinostavia ja kerronta niin elävää, että kuumuus polttaa ja aika katoaa.

Kirjailija Robert Wilson on sanonut, että Javier Falcón syntyi, koska häntä on häirinnyt se, etteivät kirjojen sankarit koskaan muutu. Seuraavaa osaa odotellessa…

Robert Wilsonin kirjoista on tehty TV-sarja Falcòn, jota ei ainakaan vielä ole valitettavasti nähty Suomessa.

Sevillan sokea mies 664x1024 - Sevillan sokea mies

Tuusulan uusin kulttuurikaramelli

Tuusulan Krapin pellolle on noussut paja, jossa pääsee kokemaan monenlaista kulttuuritoimintaa. Krapin Pajassa järjestetään keikkoja ja konsertteja, teatteria ja kursseja, mutta myös häitä ja muita juhlia.

Pääsin tutustumaan Krapin Pajaan Keski-Uudenmaan bloggaajien eli kublolaisten mukana. Odotin varmaan jotain pienempää, mutta pelmahdin sisään Tuusulan Tavastialle ja tunsin olevani heti kotonani. Ihana paikka, ihanaa ohjelmaa ja ruokaa ja viiniä. Täydellistä!

Pajan pöydät ovat paikallisten taitelijoiden maalaamia ja tunnelma on tumma ja klubimainen, mutta tuoksu raikas. Tuore puu ja maalaisilma saavat haaveilemaan kesäöisin pitkään jatkuvista bileistä, hyvästä tunnelmasta, live-musiikista ja juhlaväen naurusta.

Heräävätkö Tuusulanjärven rantakivet kääntämään kylkeään, jos pääkaupunkiseudun kulttuuriväki alkaa vaeltaa kesäisin sen rannoille juhlimaan ja nauttimaan elämästä? Nyt se on mahdollista ja toivottavasti niin käykin, kulkuyhteyden tänne kauas maaseudulle löytyvät Pajan kotisivuilta, josta pääsee tutkimaan myös tulevaa ohjelmaa. Vieressä on kuuluista kesäteatteri, ruokaa ja yösijakin löytyy vierestä.

Ja ehkä kerran kesäyönä, kun soi ruislinnun laulu korvissani ja tähkäpäiden yllä täysi kuu loistaa, niin Tuusulanjärvellä jossain Eino yksin soutelee yössä ja laulelee hiljakseen tyytyväisenä siitä, että laulu on palannut rannoille.

 

krapin paja 6 - Tuusulan uusin kulttuurikaramelli krapin paja 5 - Tuusulan uusin kulttuurikaramelli krapinpaja4 - Tuusulan uusin kulttuurikaramelli krapinpaja 3 - Tuusulan uusin kulttuurikaramelli krapinpaja 2 - Tuusulan uusin kulttuurikaramelli krapinpaja 1 768x1024 - Tuusulan uusin kulttuurikaramelli

Gard Sveen: Raskaat varjot

Eletään vuotta 2003. Vanha vastarintaliikkeen sankari ja valtaa käsisään pidellyt Karl Oskar Krogh löydetään kotoaan raa’asti murhattuna. Samaan aikaan on löytynyt kahden aikuisen ja lapsen toisen maailmansodan aikaan metsään haudatut ruumiit. Tapahtumia alkaa selvittää rikostutkija Tommy Bergmann, jonka oma elämä ei ole sujunut aivan poliisimiehelle sopivin tavoin.

Kirjan toinen aikajana kulkee toisen maailmansodan vuosina. Saksalaiset olivat miehittäneet Norjan ja nuori ja kaunis Agnes Geller värväytyy vastarintaliikkeen agentiksi. Hän avaa ulkonäöllään monia ovia ja elää sen vuoksi jatkuvassa kuolemanpelossa syanidikapseli käsilaukussaan.

Sotaromaani ja dekkari samassa paketissa voisi olla sekava ja synkkä, mutta tämä on raikas, itkettävä ja koukuttavan jännittävä. Kun suuri osa osallisista on kuollut on jo vuosia sitten, ei Tommy Bergmannin tehtävä ole helppo. Lukijaa viedään kohti totuutta arvaamattomia teitä, eikä viimeistä ratkaisua ehkä edes olisi halunnut tietää.

Gard Sveenin esikoisteos Raskaat varjot sai parhaalle pohjoismaiselle rikosromaanille myönnettävän Lasiavain-palkinnon vuonna 2014.

Gard Sveen: Raskaat Varjot 2015 Bazar

ostin e-kirjan

Raskaatvarjot print300dpi 663x1024 - Gard Sveen: Raskaat varjot

?c=18995&m=1031013&a=262016&r=&t=html - Gard Sveen: Raskaat varjot

Cecelia Ahern: Valintojen vuosi

Irlantilainen Cecelia Ahern on kirjailija, jonka kirjoihin olen tarttunut yleensä silloin, kun kaipaan lepoa ja rentoutumista. Osa on ollut aivan erinomaisia, osa aika keskinkertaisia, mutta tämä viime vuonna ilmestynyt Valintojen vuosi on kaikista huonoin. Ahernin nerokkuus loistaa poissaolollaan, mutta koska Ahern on taitava, ei tämäkään kirja ole huono. Ensimmäiseksi Aherniksi suosittelen kuitenkValintojen vuosi   Gummerus Kustannus - Cecelia Ahern: Valintojen vuosiin jtakin muuta, vaikka klassikkoa PS. Rakastan sinua.

Päähenkilö Jasmine irtisanotaan työtään ja hän joutuu vuodeksi vapaalle, jotta kilpailijat eivät heti palkkaisi häntä. Työmyyrälle tilanne on painajainen, eikä naapurin alkoholisoitunut radiojuontaja yöllisine perheriitoineen helpota tilannetta.

Jasminen perhe yrittää auttaa häntä, kukin omalla tavallaan, mutta itsenäinen ja itsepäinen nainen ei apua tahdo. Hänen tehtävänsä on huolehtia kehitysvammaisesta pikkusiskosta, ei toisinpäin. Isä ja hänen uusi perheensä ei ymmärrä siskoksia, ainakaan Jasminen mielestä.

Työtilanne tuo Jasminen elämään myös uuden ihmisen.

Parasta kirjassa on sisko Heather, jonka rooli kannattelee notkahtelevaa juonta. Jasmine itse on niin epävakaa ja epäjohdonmukainen, että on lähinnä ärsyttävä.

Sopii kevyeksi lomalukemiseksi.

Cecelia Ahern: Valintojen vuosi. Gummerus 2016.