Työpaikkalounas ennen ja nyt

Aina joskus palaveri suuressa firmassa osuu mukavasti ennen lounasaikaa. Pääsen lounaalle sellaiseen aivan oikeaan lounasravintolaan, jossa voi valita haluamansa ruuan monesta eri vaihtoehdosta ja saa jälkiruokaakin. Mutta parasta siellä on se, että ei tarvitse jonottaa kuin hetki vain, kukaan ei etuile, itke, eikä heitä tarjotinta kohti kaveria. Ruoka tarjoillaan posliiniastioista, ja haarukat ja veitset on valmistettu tällä vuosisadalla. Laseista näkee läpi!

Joskus ruokaa ei edes tarvitse itse ottaa, vaan se laitetaan valmiiksi lautaselle. Jos pitääkin ottaa, niin koskaan jonossa edellinen ei hukuta tahallaan koko ottikauhaa sinne keittoastiaan tai yski räkäisesti perunoihin.

Pöydissä ihmiset juttelevat hillitysti kaikessa sovussa. Melutaso jää huomattavasti alle kuulosuojainten tarpeen. Kukaan ei laita huomaamatta suolaa toisen ruokaan tai vesilasiin. Edellinen ruokailija ei ole sotkenut koko pöytää voiveivällä, tai jos onkin, niin se on jo siivottu. Kukaan ei huuda, kukaan ei juokse. Kenenkään ei tarvitse keskeyttää ruokailuaan siksi, että naapuripöydän väki on tukkanuottasilla tai maitojonossa potkitaan nilkoille. Yhdenkään pöydän alla ei ole ketään vetämässä itkupotkukilaria.

Kukaan ei huuda naapuripöydästä voi vittusaatanaa.

Mikä arjen ihme!

Traagista tästä ilosta tekee se, että opettaja maksaa kouluruuasta “kaikilla herkuilla” vain kaksi euroa vähemmän kuin minä.

 

izzy boscawen 189582 1024x684 - Työpaikkalounas ennen ja nyt

Photo by Izzy Boscawen on Unsplash

Kun turvallisuus katosi

Marraskuinen aamupäivä on harmaa. Maassa lojuu kuolleita lehtiä ja märkää loskaa. Aamulla olimme vieneet pienen esikoisen autolla kilometrin päähän kouluun ja iltapäivällä on tarkoitus kävellä hakemaan häntä kolmen pikkusisaruksen kanssa. Vauva ja 2-vuotias voivat nukkua päiväunet vaunuissa. Lounas on juuri syöty, lapset leikkivät. Puhelin soi. Mies soittaa töistä, että uutisissa on jostakin ammuskelusta yläkoululla. Meidän kylän yläkoululla.

Olin jäänyt sieltä äitiyslomalle jo muutama vuosi aiemmin ja ensimmäisenä mieleeni tulee, että jotkut ulkopuoliset ovat ampuneet pihalla tai parkkipaikalla. Avaan netin enkä ymmärrä mitä luin. Joku on kuollut. Ampujan liikkeistä ei ole tietoa. Alueella olevia pyydetään siirtymään sisätiloihin.

Korvat menevät tukkoon. Kädet jääkylminä puen kolme pientä toppahaalareihin ja kannan autoon. Katseeni osuu naapuriin. Perheen mies on yläkoulun opettaja ja kotona on vaimo ja kolme pientä lasta. Samalla hetkellä naapurin ovi aukeaa ja mies astuu ulos posket valkoisina.

-Mitä tapahtuu? Tulin käymään kotona hyppytunnilla. Puhelin jäi autoon ja veli soitti vaimon puhelimeen…

En muista mitä muuta puhuimme. Ajamme peräkkäin kohti koulua. Sitä samaa tietä kuin joka päivä, sitä, jonka laidalla huojuvat ikivanhat kuuset. Lähempänä keskustaa välkkyvät siniset valot. Poliisi on sulkenut tiet.

tom sodoge 75723 1024x683 - Kun turvallisuus katosi
Photo by Tom Sodoge on Unsplash

Esikoisen koulun edessä seisoo jo muutama epätietoinen vanhempi. Joku tiesi, että ampuja on liikkeellä ja käskee mennä autoihin. Joku oli kuullut, että lapset pitää hakea sisältä. Koulun ovien edessä seisoo poliisi rynnäkkövarusteissa. Pihaan juoksee harmaan sumun keskeltä nuoria ilman takkeja ja sukkasillaan.

Ovelle on kolmekymmentä metriä. Jätänkö lapset keskenään autoon ja juoksen hakemaan vanhimman? Vauva itkee jo. Starttaan ja kierrän koulun sivulle. Joku huomioliiveissä kuuntelee asiani ja jää auton viereen siksi aikaa kun juoksen sisälle. Ovella on opettaja listan kanssa ja rastittaa vanhempien hakemien lasten nimiä. Oma lapseni pukee iloisena luokan edessä. Opettaja nostaa sormen huulilleen ja jatkaa iloisella ja reippaalla äänellä lasten kanssa juttelua. Kerrosta alempana saliin valuu kalpeita ja itkeviä aikuisia ja nuoria.

jilbert ebrahimi 33575 1024x683 - Kun turvallisuus katosi
Photo by Jilbert Ebrahimi on Unsplash

Autossa esikoinen katsoo silmät pyöreinä ympärilleen. Paloautoja, poliiseja, paljon ihmisiä, vieras setä avaa auton ovea. Tiet ovat jo niin tukossa, että pujottelen pyörätien kautta kotimatkalle. Käsistä alkaa mennä tunto, päähän sattuu. Vilkku, kaasu, jarru, käännä, kaasuta, puhu lapsille tavallisella äänellä. Mielessä huutaa huoli työkavereista ja koululaisista. Kuulen oman tavallisia juttelevan ääneni kuin ulkopuolelta.

Juoksutan lapset sisälle. Ovi kiinni. Kuulen kun joku lapsista avaa television. Ryntään laittamaan DVD:n pyörimään. Selaan vaivihkaa uutisia netistä. Kuolleiden määrä kasvaa koko ajan.

Tänään siitä on kulunut tasan kymmenen vuotta.

Seuraavana aamuna koko kylä heräsi epätodelliseen maailmaan. Armeija vartioi koulua. Osa teistä oli suljettu. Tiedotusvälineiden autoja oli joka puolella. Painostava hiljaisuus makasi musertavan raskaana kaiken yllä.

Enää koskaan ei mikään ollut kuin ennen. Arki voi hajota varoittamatta, repeytyä rikki ja raastaa ajan kahtia. Kaikki täällä tietävät, että vaikka aamu on harmaa ja tylsän tavallinen, voi olla, että huomista ei tule.

mike labrum 151765 1024x683 - Kun turvallisuus katosi

Kymmenen vuotta myöhemmin voin kertoa tämän kaikille. Muistojen terävät reunat ovat hioutuneet pois. Aamulla laitoin lapseni kouluun, tänä tavallisena aamuna, ja koko päivän aurinko paistoi kirkkaasti.

Mutta me muistamme heidät aina. Heidät, jotka lähtivät kouluun ja töihin eräänä arkiaamuna, eivätkä enää ole täällä.

peruskoulun paattavalle - Nuori, sinä olet tähti

Nuori, sinä olet tähti

Hei sinä, joka sait lauantaina käteesi peruskoulun päättötodistuksen! Olet ehkä tyytyväinen todistukseen, tai saattaa vähän harmittaa, jos parempaankin olisi pystynyt. Ehkä yritit tosissasi, eikä se näy numeroissa?

railway 344371 960 720 - Nuori, sinä olet tähti

Arvaa mitä?

Hienosti meni! Olet juuri suorittanut koko maailman mittakaavassakin erittäin laadukkaan koulun koko oppimäärän ja hallitset nyt taitoja ja tiedät asioita enemmän, kuin moni muu tällä koko pallolla. Osaat lukea ja kirjoittaa ja käyttää tietokonetta. Tiedät asioita historiasta, maantiedota, kemiasta, fysiikasta, tätä yhteiskunnasta, musiikista ja osaat tehdä ruokaa. Aika siistiä!

hairdresser 1555599 960 720 - Nuori, sinä olet tähti

Olet kerännyt niin arvokkaan pohjan loppuelämällesi, ettet vielä arvaakaan. Nyt voit lähteä opiskelemaan jotakin sinua kiinnostavaa, vaikka lisää kieliä, matematiikkaa ja yleistietoa lukioon, tai tekniikkaa, tietokoneita, rakentamista, käsityötä, kokkausta tai hoivaa ja huolenpitoa ammattikouluun. Sinulle on tarjolla monta erinomaista vaihtoehtoa, eikä se haittaa, vaikka et olisi vielä aivan varma siitä, mitä haluat aikuisena tehdä.

television 1553822 960 720 - Nuori, sinä olet tähti

Kaikesta opiskelusta on aina hyötyä. Vaikka ensimmäinen valinta ei sitten olisikaan se lopullinen, sinua autetaan koulussa eteenpäin löytämään tie unelma-ammattiisi. Alan vaihtaminenkaan ei ole noloa tai tyhmää, eihän kukaan voi teini-ikäisenä tietää, mitä erilaiset työt ja ammatit oikeasti ovat.  Kysy neuvoa aukuisilta! Puhu unelmistasi ääneen, sillä koskaan ei tiedä, mihin voi päästä  onnen ja sattuman työntämänä, jos on aktiivinen ja ahkera.

interior design 1182517 960 720 - Nuori, sinä olet tähti

Joskus elämä pukkaa kiviä rattaisiin, mutta muista, että jos olet onnistunut saamaan päättötodisuksen yhdestä maailman parhaista kouluista, pystyt kyllä mihin vain. Jos joskus joku tarjoaa jotakin, mikä epäilyttää ja arveluttaa, älä tartu tarjoukseen vaan pohdi valintaasi. Sinulla on paljon oikeaa tietoa ja tiedät miten sitä saa lisää. Et usko kaikkeen maailman tarjoamaan hölynpölyyn enää. Teidän sukupolvenne on jo osoittanut olevansa edellistä raittiimpi ja savuttomampi, eli fiksumpi.

photographers 1150033 960 720 - Nuori, sinä olet tähti

Nauti elämästäsi, tee siitä sellainen kuin haluat ja ole esimerkkinä muillekin. Teillä nuorilla on monella mittapuulla maailman hienoin maa kotinanne, ja teidän käsissänne on se, millainen sen tulevaisuus on. Te teette siitä vielä paremman ja me uskomme teihin.

coffee shop 1209863 960 720 - Nuori, sinä olet tähti

kuvat Pixabay

 

 

 

Itsemurhapelejä ja feikkiuutisia

person 812821 960 720 - Itsemurhapelejä ja feikkiuutisia

Tänään päivällä Itä-Uudenmaan poliisi tiedotti, että vantaalaisesta koulusta on oltu yhteydessä poliisiin, koska lapsia ja nuoria huolestuttaa itsemurhapeli Blue Whale. Poliisin tiedote levisi vauhdilla ja myös tiedotusvälineet tarttuivat siihen. Kyseessä kerrottiin olevan peli, jossa pelaaja saa 50 päivän ajan toinen toistaan pelottavampia tehtäviä, jotka pitää kuvata ja näin todistaa peliryhmän vetäjälle. Viimeinen tehtävä on itsemurha hyppäämällä korkean rakennuksen katolta.

Lähes samaan aikaan alettiin kaikkien uutista jakavien viesteihin linkittää lähinnä amerikkalaisia juttuja siitä, että koko juttu on trolli eikä peliä ole ollenkaan olemassa. Nämä kumoavat uutiset viittasivat kuitenkin tietoon, jonka mukaan lapsille jaetaan puhelimeen ladattavaa sovellusta, joka on tämä peli. Tällaista sovellusta ei ole, vaan peliryhmät toimivat muuten.

Poliisi vastasi kritiikkiin, että tietoa pelistä on tullut myös heidän oman tiedustelunsa kautta ja tällä hetkellä ei vielä ole selvää, liittyvätkö viimeaikaiset autojen edessä makaamiset ja junaradalla liikkumiset tähän peliin.

Tällä hetkellä netissä taistellaan nyt sitten siitä onko peli trolli vai ei. Molemmilla puolilla on vakuuttavia todisteita oman kantansa tueksi.

Miksi väitellä? On aivan sama onko juttua paisuteltu boteilla ja valeuutisilla, jos lapset kuitenkin pelkäävät asiaa. On aivan sama kuinka monta todistetta tai todistajaa kukakin puolelleen saa, jos netissä lasten silmille hyppää kuvia käsivarsiin viilletystä valaasta ja Instagramissa jaetaan itsemurhahyppykuvia (en linkitä näitä, vaikka näin ne itse, löytyvät helposti googlella.) Joku pelkää, toinen innostuu ideasta ja yllyttää kaverit mukaan vaaralliseen leikkiin. Ensimmäinen tehtävä on helppo, raaputtaa vaan numeron käteen neulalla… Seuraavaksi pitäisi yöllä klo 4.20 katsella kauhufilmejä jne. Tehtävälista on helppo löytää.

En enää tiedä olisinko kiukkuinen ja pahoinvoiva, mutta voi hullu maailma. Puhukaa tästä tänään tai viimeistään aamulla lapsillenne. He kuulevat siitä koulussa viimeistään huomenna. Muistatteko vielä ne pellet..?

keyboard 114439 960 720 - Itsemurhapelejä ja feikkiuutisia

Teinit takaisin tasoryhmiin?

IMG_1386

 

Koulua on käyty jo viikkoja ja kotiin on tullut iloisia ja innostuneita teinejä. Kurssit ovat kiinnostavia ja opettajat edelleen mukavia. Väsyneitä ja kiukkuisia tyyppejä ei ole näkynyt juuri ollenkaan. Mitä on tapahtunut?

Kumpikun yläkoululainen on saanut keskittyä koulussa enemmän siihen, mikä kiinnostaa. Toinen on innostunut luonnontieteistä ja valitsi niitä painottavan luokan. Koska luokan muutkin oppilaat ovat itse sinne tahtoneet, on motivaatio hyvä ja meininki innostunut. Vanhempainillassa luokanvalvoja taisi kyllä mainita, että ehkä välillä työrauhan kannalta liiankin innostunut, mutta oppimisen ilo ja ryhmähenki on löytynyt. Ja se näkyy kotonakin.

mathematics-1509559_960_720

Ensi keväänä peruskoulun päättävä teini toi kasilla kotiin lapun, jossa kysyttiin vanhempien näkemystä lapsen kiinnostuksesta matematiikkaan. Oppilaille oli aiheesta oma kyselynsä ja näiden vastausten ja aiemman innostuksen ja menestyksen perusteella jaettiin uudet matematiikan ryhmät. Matikan opiskelu muuttui taas mielekkääksi, kun samaan ryhmään tuli pelkästään oppilaita, joille matematiikan tunnit olivat olleet vähän liian helppoja. Nyt haastetta riitti, kun opettaja laittoi tekemään haastavampia tehtäviä. Samalla ne, joille matematiikka oli ollut vaikeaa, saivat pienemmän ryhmän ja sopivamman etenemistahdin. Molemmat ryhmät rauhoittuivat, kun turhautumiselta vältyttiin.

Tänä vuonna myös muissa aineissa on erilaisia oppimisryhmiä, toisissa edetään nopeammin ja mennään syvemmälle, toisissa käsitellään perusasiat rauhallisesti. Lisäksi on ryhmiä oppilaille, jotka eivät varsinaisesti pidä ainetta vaikeana, mutta kiinnostus ei riitä lisähommiinkaan, joissakin aineissa taas ollaan oman luokan kesken.
geometry-1188497_960_720

 

Kuulostaako tämä tutulta?

Vielä 1980-luvulla oli yläasteella tasoryhmiä ja niistä sai valita itselleen sopivimman. Valinnoissa oli mahdollisuus mokata, koska jos valitsi liian suppeita kursseja ei voinut hakea lukioon. Lopulta tasokurssit heitettiin romukoppaan, ettei koulu olisi eriarvoistava.

Mutta mehän olemme kaikki erilaisia. On jokaisen etu, että saa opiskella itselleen parhaiten sopivassa ryhmässä. Lopuksi kaikki arvioidaan kuitenkin taitojensa mukaan ja jatko-opintoja voi jokainen valita samalla tavalla.

On tasapuolista antaa kaikille mahdollisuus oppia, heterogeenisessä ryhmässä se ei aina toteudu. Silti tasoryhmä on negatiivinen sana, eikä niistä voi puhua avoimesti.