Kävele naiselle ammatti

Copyright Ville Asikainen - Kävele naiselle ammatti
Copyright Ville Asikainen

Yhteistyössä Kirkon ulkomaanapu ja Suomen Blogimedia pro bono

Naisten koulutus on jotenkin se juttu, joka on minulle tärkeä. Muistan kun joskus teini-ikäisenä ymmärsin naisen aseman, yhteiskunnan tilan, yleisen hyvinvoinnin ja naisten koulutuksen kuuluvan yhteen ja ajattelin, että pian maailma pelastuu. Nyt tiedetään lääke turhiin sotiin, nälkään ja köyhyyteen.

Asia ei tietenkään ollut aivan niin yksinkertainen, mutta oikeilla jäljillä olin kuitenkin.

Naisten kouluttaminen lisää tasa-arvoa yhteisössä ja sitä kautta parantaa naisten asemaa ja riippumattomuutta muista. Tasa-arvoisempi nainen voi päättää elämästään, eivätkä perinteiset ahtaat sukupuoliroolit rajaa niin voimakkaasti hänen mahdollisuuksiaan. Muutos ei tapahdu nopeasti, sillä asenteisiin vaikuttaminen kestää, mutta kun miehet näkevät naisten muuttuvan työn arvon, heidänkin hyvinvointinsa lisääntyy.

Enemmän naisten aseman parantamisesta voi lukea täältä.

Naisten pankki maailmalla

Guatemalan asukkaista 40% on alkuperäisasukkaita, kuten Maya-intiaaneja. Heistä 99% elää köyhyydessä. Naisten pankki on alkanut kouluttaa näitä naisia, jolloin he saavat paitsi ammatin ja paremman toimeentulon, myös tietoa oikeuksistaan. Maria Isabel Cac Cu kuuluu nyt ryhmään, joka kasvattaa sikoja ja hyötyviljelee monia kasveja.

– Mieheni ei vastusta, vaikka osallistun koulutuksiin. ’On ok, että menet’, hän sanoo, kun kerron, että kouluttajamme José on opettanut, että meillä on oikeus osallistua tai oikeastaan velvollisuuskin. Me naiset emme ole aiemmin saaneet minkäänlaista koulutusta tai edes olla paikalla kokouksissa. Kaikki kylän kokoukset olivat vain miehille. Nyt me tiedämme, että meilläkin on oikeus osallistua, Maria kertoo.

Liberian naiset ovat selvinneet repivistä sisällissodista, kun ebola levisi. Nyt senkin suhteen on aika huokaista ja Naisten pankin perustamat äitien kerhot saavat taas jatkua. Äitien kerhoissa opitaan yrittäjyyttä ja ammatteja, joista voi ansaita elantoaan. Osa opettelee lukemaan ja kirjoittamaan, sillä noin 40% Liberian asukkaista on lukutaidottomisa ja näistä suurin osa naisia, koska tytöt pääsevät kouluun poikia harvemmin.

Viljely omiksi tarpeiksi on ollut tärkeää, mutta samalla ilman koulutusta ja kunnollisia työvälineitä ja huonolaatuisilla siemenillä sadot ovat olleet heikkoja, vaikka työtä on ollut valtavasti. Kun naiset ansaitsevat työllään, heidän lapsillaan on mahdollisuus käydä koulua.

 

Copyright Antti Reenpaa 1 - Kävele naiselle ammatti
Copyright Antti Reenpää

Kävele naiselle ammatti -tapahtumia järjestetään Suomessa yli 30 paikkakunnalla. Ohjelmat ovat erilaisia, täältä pääset lukemaan lähimmästä tapahtumasta.

Vaikka et ehtisi kävelemään, voit osallistua lahjoittamalla. Tavoitteena tänä vuonna on kerätä ammatti 2600 naiselle, jotka taas lahjoittavat hyvää eteenpäin.

 

KNA 2016 1080x1080 olen mukana 1 1024x1024 - Kävele naiselle ammatti

 

 

FAKTAA: Naisten Pankki on suomalainen vapaaehtoisyhteisö, joka kerää lahjoituksia kehitysmaiden naisten yrittäjyyden ja toimeentulon kehittämiseksi kestävän kehityksen periaattein. Naisten Pankin osakkeenomistajia on yli 1400, kuukausilahjoittajia 3400. Voimavarana on 3000 aktiivista vapaaehtoista yli 30 paikkakunnalla. Vuodesta 2007 varoja kerännyt Naisten Pankki ylitti 10 miljoonan euron rajan elokuun alussa 2016. Hankkeiden toteutuksista vastaa Kirkon Ulkomaanapu.

Naisten Pankin keräämin varoin toteutetuissa hankkeissa on vuodesta 2007 alkaen ollut hyödynsaajina suoraan 30 000 ihmistä, ja välillisesti yli 150 000 ihmistä.

1192016 - Kävele naiselle ammatti

Uusi opetussuunnitelma, koulu nykyaikaistuu?

Koulu on ollut samankaltainen aina jesuiittojen ajoilta saakka. Oppilaat kuuntelevat ja katsovat opettajaa ja opettaja tarjoilee heille tietoa. Koululaitoksen alusta saakka oppiaineet on jaettu ryhmiin: luonnontieteet, taito- ja taideaineet, kielet jne. Samanikäisille oppilaille opetetaan samanlaisia asioita, tytöille ja pojille ennen erikseen, nyt jo lähes kokonaan yhdessä. Samalla lapsille ja nuorille opetettiin yhteiskuntaan ja aikaan sopivia käytöstapoja, uskontoa, arvoja, asenteita, jonottamista, vuoron odottamista ja auktoriteettien kunnioittamista.

Suomalainen koulu on ollut maailman paras, mutta siihen ei haluttu tyytyä. Koulun on mukauduttava vauhdilla muuttuvaan maailmaan. Tietoa maailmasta on tarjolla valtavasti, ja jos koulu tarjoaa siitä jonkinlaisen osan, se osa on aina jonkun omista lähtökohdistaan valitsemaa. Sen lisäksi on tarjottava oppilaille avaimet tiedon etsimiseen itsenäisesti, jotta he voisivat ymmärtää maailmaa laajasti ja hankkia mahdollisimman paljon itseään kiinnostavaa tietoa.

Uusi opetussuunnitelma näkee oppilaan roolin aktiivisena ja yksilöllisenä oppijana, ei enää ikäluokkaansa kuuluvana tiedon vastaanottajana, jonka tehtävänä on vain oppia valmiit sisällöt mahdollisimman hyvin ulkoa.

Konkreettinen uusi opiskeltava asia on koodaus. Lisäksi omasta hyvinvoinnista huolehtimista käsitellään ja opetellaan entistä enemmän, kielten opiskelu aloitetaan vähän aikaisemmin ja kevyemmin, ja oppilaista muodostetaan erilaisia ryhmiä entisten luokkarajojen yli.

Oppiaineita ei enää rajata tiukasti omikseen, vaan tehdään yhä enemmän ainerajoja ylittäviä projekteja ryhmissä ja useamman opettajan ohjauksessa. Omaa oppimistyyliä opetellaan tunnistamaan pienestä saakka.

Kuulostaa hyvältä! Mutta muutamasta asiasta olen huolissani:

  • miten käy niiden, jotka eivät jostakin syystä ole kovin aktiivisia ja itseohjautuvia? Onko heille tarpeeksi apua ja tukea tarjolla?
  • opettajien työmäärä lisääntyy, koska valmiita materiaaleja käytetään yhä vähemmän. Näkyykö tämä palkkauksessa ja tuntimäärissä?
  • putoaako yhä useampi tietoaineissa kokonaan, jos uudistusten kanssa samaan aikaan ajetaan läpi säästöjä?
  • onko meillä tulevaisuudessa hyvin eritasoisia peruskoulun päättäneitä hakemassa jatkokoulutuspaikkoja?
  • kasvavatko kuntakohtaiset erot koulutuksen laadussa?

Omat teinini ovat tänä syksynä viihtyneet koulussa erityisen hyvin. Toinen on päässyt luonnontiedeluokalle, jossa perehdytään vähän enemmän ja syvemmin hänen lempiaineisiinsa samanhenkisten kavereiden kanssa. Toinen on saanut opiskelurauhaa uusien ryhmäjakojen myötä, mutta palaan niihin myöhemmin.

Lopuksi erinomainen esitys koulusta, ja vaikka siinä puhutaan Yhdysvalloista, samoja asioita tapahtuu meillä Suomessakin. Tai tapahtui.

PS. Oletteko muistaneet palauttaa kaikki laput ja maksaa xylitolipastillit ja leirikoulumaksut? Mulla on vieläkin jotain to-do -listalla.

Koulukiusaaminen ja Valkoinen raivo

Valkoinen raivo   Valkoinen raivo - Koulukiusaaminen ja Valkoinen raivo

Valkoinen raivo   Valkoinen raivo 1 - Koulukiusaaminen ja Valkoinen raivo

Kiusaamispuhe ahdistaa minua. Vanhempainilloissa rehtori vakuuttelee juhlasalissa, ettei meidän koulussa kiusata ja meillä on KiVa-koulu. Omissa luokissa päätetään kerätä leirikoulurahaa ja sitten puhutaan kiusaamisesta. Osa vanhemmista on ymmällään: en ole kuullut mitään, toinen on huolissaan: ei kai vaan… kolmas on itkuraivon partaalla, mutta saattaa pysyä hiljaa. Jos ei pysy, saa tunnekuohussaan pahimmillaan puolen luokan vanhemmat vakuutettua siitä, että on psykiatrisen avun tarpeessa ja varmaan keksinyt koko jutun.

Opettajan selkään nousee hiki.

Koulukiusaaminen on vakava ongelma, johon pitää puuttua ja KiVa-koulu on parhaimmillaan hieno juttu. Siinä tutkitusti toimivin käytännöin saadaan kiusaaminen vähenemään, mutta ei riitä, että koulu ilmoittautuu mukaan ja tilaa materiaalin pölyttymään opehuoneen hyllyyn. KiVa vaatii työtä ja sitoutumista ja jos koulu on toiminnassa mukana, voi opettajalta kysyä, miten KiVa koulussa toimii ja mitä käytäntöjä käytetään ja mitä se tarkoittaa. KiVa-sivuilla on muitakin hyviä vinkkejä vanhemmille.

 

kivanvaikuttavuus20092015 pdf 1024x768 - Koulukiusaaminen ja Valkoinen raivo
kuvakaappaus sivulta: http://www.kivakoulu.fi/vaikuttavuus

 

Koulukiusaaminen ei ole mikään upottava suo eikä luonnonvoima, jolle ei vaan voi mitään. Pitkittyessään se saattaa muuttua sellaiseksi. Siksi on tärkeää, että siihen puututaan jo varhain, päiväkodissa ja alaluokilla. Ammattitaitoinen varhaiskasvattaja huomaa varmasti, jos joku jää jatkuvasti ulos leikistä tai joutuu katseiden tai ikävän äänensävyn kohteeksi. Se ei ole näkymätöntä, jos sen ei anneta olla. Ammattilainen osaa myös puuttua tilanteeseen ja ohjata ryhmän toimintaa nolaamatta tai leimaamatta kohdetta tai kiusaajaa. Molemmat ovat pulassa tunteidensa kanssa ja tarvitsevat aikuisen ohjausta. Kiusaaminen on kuin tarttuva tauti, joka leviää ja merkitsee vähitellen uhrinsa niin, että hän on kohde pian muuallakin, eikä ryhmän tai koulupiirin vaihtaminen auta.

Mutta miksi kiusaamispuhe ahdistaa minua? Koska kiusaaminen on KiVa-antibiootillekin vastustuskykyinen paha sairaus. Koska se vahingoittaa liian monia ja koskee kaikkia koululaisia. Siksi, että siitä puhuminen ei riitä. Päivittely, vähättely, syyllisten etsiminen, voivottelu tai syyttely ei auta. Oppilashuoltoryhmän palaveri ja kirjaus tapahtuneesta ei riitä, jos asiaan ei puututa. KiVa auttaa, mutta tarvitaan myös jokainen vanhempi pysymään lapsen arjesta kuulolla ja kysymään välillä, onko kaikilla päikyssä/koulussa kivaa ja kaveri. Tarvitaan niin paljon henkilökuntaa päiväkotiin ja kouluun, että aikaa on muuhunkin kuin syöttämiseen ja pukemiseen. Pitää olla myös aikaa istua hiljaa ja seurata ryhmää, leikkiä ja tekemistä. Ja jokaisella aikuisella pitäisi olla tarpeeksi järkeä ymmärtää, ettei kiusaaminen ole koskaan eikä missään tilanteessa uhrin syy.

 

Kiusaaminen koskettaa koko luokkaa   KiVa Koulu   Vanhempien opas - Koulukiusaaminen ja Valkoinen raivo
kuvakaappaus sivulta http://www.kivakoulu.fi/kiusaaminen_koskettaa_koko_luokkaa

Eilen katsoin Ylen Areenasta elokuvan Valkoinen raivo. Se kertoo Laurista, suomalaisesta tutkijasta, jota kiusattiin koulussa. Hän suunnitteli massamurhaa ja olisi voinut olla ensimmäinen kouluampuja, mutta hänet pelasti se, että hän jaksoi hakea apua ja luultavasti myös hänen poikkeuksellinen älykkyytensä ja kykynsä analysoida tilanteita. Hänen tarinansa kuuleminen oli järkyttävää, mutta ennen kaikkea valaisevaa. Hän kuvaa tarkkaan ja kiihkottomasti kiusaamisen vaikutuksia ja ajatusten muuttumista, ihmisyyden kadottamista ja valkoisen raivon syntyä. Suosittelen jokaiselle.

kuvat elokuvasta Valkoinen raivo

Työelämää teineille: TET

Muistatteko missä olitte yläasteella tetissä? Oliko jakso opettava? Entä kiinnostava?

TET eli työelämään tutustuminen kuuluu yläkouluikäisten opon opintoihin yhä edelleen. Tututstumispäivien määrän voisi vaikka tuplata tai tutustumista lisätä valinnaisuuden kautta. Moni saa jaksolla ensimmäisen kosketuksensa työelämään ja se voi ohjata monia tulevia valintoja. TET on mahdollisuus myös niille, joille nykyperuskoulu on liian teoreettinen. Monessa työssä menestyy aivan toisenlaisella lahjakkuudella ja osaamisella kuin koulussa.

TET-paikkojen hakeminen milleniaaleilla vaikuttaa olevan yhtä kiihkeää kuin meilläkin, parhaat paikat kun viedään nopeasti.

Monet haluavat tet-jaksolle kauppaan, koska fiksuina nuorina ymmärtävät tulevien kesätyöpaikkojen siementen itävän näinä viikkoina. Kauppa on tuttu paikka, mutta siellä takahuoneissa tapahtuu jatkuvasti, ja kaikkeen siihen tutustuminen on kiinnostavaa ja hyödyllistä. Jollekin työtahti saattaa olla järkytys, samoin pois heitettävän ruuan määrä. Joku ilahtuu monipuolisesta tekemisestä, toinen myynnin seurannasta ja kaikenlaisista numeroista.

Päiväkoti on monen nuoren ykköstoive. Sekin on usein tuttu paikka, mutta arkea on kiehtovaa päästä näkemään aikuisen silmin.

Minä asuin maalla, eikä tet-paikkoja ollut valittavaksi asti. Kauppojen ja päiväkodin lisäksi menimme ala-asteelle, seurakuntaan, kirjastoon, kukkakauppaan ja apteekkiin. Paikallislehteen pääsi yksi äidinkielen opettajan valitsema onnekas. Joku lähti vanhempansa työpaikkaan toiselle paikkakunnalle.

8. luokan jaksosta en muista muuta kuin että menin samaan paikkaan kuin ystäväni, ja siellä ei tainnut olla mitään tekemistä. Ysillä opo suositteli minulle tet-paikaksi ala-asteen erityisluokkaa, ja joko hän osui oikeaan tai sieltä jäi joku kipinä, koska alalle päädyin. Päivät kuluivat nopeasti ja kirjainten ja numeroiden kanssa häärääminen lasten kanssa oli mukavaa. Mutta mistä olisin oikeasti ollut siihen aikaan kiinnostunut? En muista, enkä ainakaan olisi voinut kuvitella, että olisin voinut päästä sellaiseen asiaan tutustumaan.

Omat kaupunkilaiset oppilaani ovat voineet valita monenlaisista paikoista. He tahtoivat eläinkauppaan tai eläinlääkäriasemalle, (vaate)kauppaan, päiväkotiin tai kahvilaan. Monen oli vaikea keksiä mitään kiinnostavaa, koska 14-vuotiailla on vielä aika vähän tietoa siitä, minkälaisia töitä ja työpaikkoja edes on.

Tämä vuosi on ensimmäinen, kun lähetin tettiläisen ensimmäiseen työpaikkaansa äitinä. Reipas tyyppi kyllä pärjää, ja se jännityskin on opettavainen kokemus. Mieli on silti haikea. Taas yksi aikuisuuden porras kiivetty.

Muutama open vinkki vanhemmille:

  • Koululta yleensä ilmoitellaan tet-jaksosta hyvissä ajoin. Juttele lapsen kanssa hänen ajatuksistaan jo silloin.
  • Kerro, että hän voi mennä tutustumaan lähes mihin vain kiinnostavaan paikkaan, joka on järkevän matkan päässä.
  • Jos paikkaa on vaikea keksiä, auta kertomalla erilaisista vaihtoehdoista. Mieti, missä tehtäisiin sellaisia asioita, joista lapsi on jo valmiiksi kiinnostunut.
  • Kun lapsi keksii mihin haluaa, kannusta hakemaan paikkaa itse ja auta sähköpostin muotoilussa, jos tarvitsee.
  • Ota oma verkostosi avuksi: onko jollakin ystävälläsi lapsesi mielestä kiinnostava työ ja mahdollisuus ottaa tettiläinen?

 

IMG 3735 - Työelämää teineille: TETsiellä se meni, räntäsateessa

P2093375 - Kehu lastasi, mutta milloin?

Kehu lastasi, mutta milloin?

Kävin viime viikolla kuuntelemassa livenä idoliani Jari Sinkkosta. (Miksi muuten Kodin Kuvalehdessä ei ole megapostereita? Jari Sinkkonen kiitos!)

Olen ilmeisesti lukenut hänen kirjansa riittävän tarkkaan, kun mitään uutta lapsen itsetunnon kehittymisestä ja tukemisesta ei mieleeni tarttunut, mutta jäin taas kerran pohtimaan lapsen kehumista.

Sinkkonen puhui siitä, ettei kannattaisi kovin kevyesti joka tekoa palkita vuolaalla kehumisella, koska liian pienestä kehuminen saa lapsen lopettamaan yrittämisen ja alisuoriutumaan. Lapsi myös huomaa herkästi feikkikehut, ja ajattelee ettei oikeasti ole hyvä, jolloin itsetunto kärsii. Menneinä vuosikymmeninä kehumisen taas ajateltiin ylpistävän lasta, joten jätettiin kaikki hyvät hommat huomiotta ja ojaan mentiin rytisten.

Mikä on siis sopiva määrä, tai sopiva syy?

Vaikka viljelen kehuja lapsilleni ennemmin liikaa kuin liian vähän, olen huomannut kehuvani liian usein pelkästään heille helppojen asioiden menestyksekkäästä suorittamisesta.

Hyvämuistista teiniä palkitsen koulumenestyksestä, jonka eteen hän ei ole tehnyt muuta kuin kuunnellut tunnilla. Tunnilla kuunteleminen ei tietenkään ole sekään itsestäänselvyys, mutta rauhallisen ja joustavan temperamentin omaavalle lapselle se on helppoa.

Sosiaalisesti lahjakkainta mutta herkkää lasta kehutaan niin koulussa kuin kotona hyvästä käytöksestä ja toisten auttamisesta. Se on ollut hänelle aina luonnollista ja selvää, mitenkään muuten hän ei osaisi ollakaan.

Osaanko ja muistanko ollenkaan kiittää yrittämisestä ja harjoittelemisesta? Siitä, että on treenannut ahkerasti, vaikka tulos ei olisikaan kiitettävä?

Epäilen, että tässä olisi vielä opeteltavaa. On liian helppoa kuitata menestymättömyys vaikka perintötekijöillä tai olosuhteilla. Haluanko lapsen oppivan selittelemään epäonnitumisiaan uudelleen yrittämisen sijaan?

Kaikkia taitoja voi harjoitella, enkä saisi antaa lapsen sluibailla rättikässää vain siksi, että vasurina voi olla joskus haastavaa. Vaikka minä olin aivan onneton telinevoimistelussa, voi lapseni oppia ja olla hyvä. Ja vaikka ei olisikaan, yritän muistaa kehua häntä sinnikkäästä yrittämisestä, enkä siitä, että löytää aidan matalimman kohdan.

IMG 3578 - Kehu lastasi, mutta milloin?
Tässä on upea kännykkäkuva takarivistä, mutta siellä jossain näkyy Jari Sinkkonen.