Vanha nainen festareilla

flow12

flow10

flow9

flow11

flow8

flow7

flow6

flow5

flow4

flow3

flow2

flow1

flow19

flow20

flow18

flow17

flow16

flow15

flow14

flow13

 

Yksi viikonloppu, jota odotettiin siitä saakka kun palattiin perhelomalta hieman loman tarpeessa. Flow, todella sopiva kohde meille 90-luvun mutafestarireissaajille, joille on kehittynyt kahdessakymmenessä vuodessa mukavuudenhalu, joka on vaihtanut teltat hotelliin ja liftin taksiin. Jonoista ja ruuhkista te olette jo kuulleet kaiken, mutta vaikka vessajonot liikkuivat todella nopeasti ja vessassa oli aina sekä paperia että käsidesiä, kahvijono sunnuntaina oli jotain 45 min, viinijono lauantaina ainakin saman verran, enkä nähnyt Kaukoa kuin katsomon raosta ja se harmittaa. Vähän ristiriitaisin fiiliksin palasin arkeen.

Flow on ihana, eikä se voi olla missään muualla. Mutta ensi vuonna toivottavasti tehdään jotain vähän toisin. Tai myydään taas vain 23 000 lippua per päivä. Tai hankitaan enemmän kahvia?

Tai aivan sama. Nähdään Flow 2017!

Viikon biisit

Tove Lo: Scars

Ainakin meidän teinit fanittavat Veronica Rothin Outolintu-sarjaa, jonka kolmas kirja Allegiant (Uskollinen) on jaettu kahdeksi elokuvaksi, joista ensimmäinen saa Suomen ensi-iltansa reilun viikon kuluttua. Sen tunnarin on osin tehnyt ja esittää ruotsalainen supercool Tove Lo. Kiehtova yhdistelmä pohjoista pimeyttä ja ruotsalaista poppia.

Vesala: Tytöt ei soita kitaraa

Paula Vesalan toinen sinkku on ilmestynyt juuri. Loistava tietysti, mutta erityisen koskettava se on siksi, että laulu syntyi koti-ikävästä. Minussa se ei herättänyt koti-ikävää, vaan jonkinlaista helpotuksen sekaista huvitteneisuutta kohdassa “Nyt ei vaan haaveet riitä, mä kaipaan toimintaa. Mä synnyin siellä missä tytöt ei soita kitaraa, missä ajatukset täytyy liittää jonkun agendaan, lähdetään saunan taakse käymään…” Ehkä tuota tunnelmaa kaipaisi, jos pääsisi valtameren taakse pois.

Riutta: Pyhäjoki

Koti-ikävää tai ei, Pyhäjoki virtaa minussakin. Tämäkin biisi on syntynyt toisella puolella maailmaa. Kaipaammeko me aina pois mutta siellä takaisin? Ehkä emme osaa elää ilman suomalaista pimeyttä ja melankoliaa? Koko Riutan levy Sinun täytyy elää vielä kerran on todella hyvä eikä sen arvoa ainakaan vähennä se, että se on saanut inspiraatiota mm. tv-sarjasta True Detective.

 

Kuuntele ja voi hyvin!

Viikon levy: Olavi

Whoop whoop! Nyt tuli Olavi Uusivirralta sellainen levy, joka saa keski-ikäisen hevimiehenkin naputtamaan varpaallaan rytmiä lattiaan, puhumattakaan keski-ikäisestä naisesta, joka on nuorena pitänyt ravintolassa tanssimista sarjana huomiontarpeen aiheuttamia pakkoliikkeitä, eikä myöhemmin ole ollut senkään vertaa kiinnostunut.

Tanssit vaikka et osaa. Tuskin! Mutta levy on kesäkuun yö loskaisessa helmikuussa.

olavi

257h 768x1024 - Musiikkia maanantaihin

Musiikkia maanantaihin

krog6_bw_lres

Henkeä monin tavoin salpaavina ruuhkavuosina kadotin musiikin. Arjessa oli ääntä niin paljon, että lasten nukkuessa kaipasi vain hiljaisuutta. Tulin allergiseksi kaikenlaiselle kakofonialle, enkä vieläkään kestä, jos vaikka televisio rallattaa taustalla ja tyypit mölöttävät sen päälle. Työkin on tullut valittua niin, että 40-vuotistarkastuksessa löytyi kuulonalenemaa molemmin puolin. Koulun ja päiväkodin väen ammattivika.

Tutkijat ovat johtopäätelleet, että luolamiehinä ollessamme melu oli vaaran merkki ja elimistö virittäytyi melutilanteessa taistele tai pakene -tilaan. Nykyään olisi luolahenkilöllä kiire nuijia autoja, lentokoneita, moponuorisolaisia, juontajia, lehtipuhaltimia ja hissimusiikkikaiuttimia mäsäksi. Yhä edelleen meillä on päässä samanlainen pikayhteys kuulohuoneesta kauhuosastolle, ja melu tärskäyttää stressihormonia vereen roimasti, ennenkuin tieto mölyn lähteen vaarattomuudesta ehtii perille. Silloin on jo suhahtanut verenpaine taistelulukemiin, ja jos sellainen lukema näkyy usein terveysihmisen mittarissa, joutuu ottamaan vastaan pillerireseptin.

Samat (tai ehkä jotkut toiset) tutkijat ovat huomanneet myös, että kaikenlainen kalkatus ja kilinä, hurina ja pörinä saa ihmisen väsyneeksi. Siinä kuulohuoneessa ei ole ollenkaan suodatinta, joka osaisi laittaa korviin tulevia ääniä järjestykseen tai roskakoriin, vaan kaikki menevät jonossa samanarvoisina keskushermoston analyysiin. Kyllähän sellainen urakka uuvuttaa kun päiväkaudet aivoparka laittaa äänitietoja hulluna järjestykseen, ettei vahingossa mene televisiomainos lapsen itkun päälle.

Onneksi toiset tutkimusihmiset ja niiden jotkut tutut keksijät ovat tehneet vastamelukuulokkeet, joista voi kuunnella mukavaa musiikkia ja samalla niistä kuuluu kuulumatonta ääntä, ja tulee destruktiivinen interferenssi. Nyt se juuri tulee tuon teini tv-sarjan kanssa ja se on ihanaa, sillä voin kuunnella Karin Krogin upeaa ääntä ja Scott Hamiltonin puhaltelua, enkä yhtään kuule teennäisesti amerikkaa puhuvia nasaaliääniä. Karin Krog on muuten minuakin vanhempi, melkein 80, ja laulaa vahvalla mielettömällä meiningillä ihmisen aivan hetkessä hyvälle tuulelle. Siksi viikon levy on Karin Krog & Scott Hamilton: The best things in life

Siihen musiikki on parasta: mielialansäätelyyn.

 

448f