Lomakriisi

minä: -Hei mihin mentäis kesällä?

teini 14v: -Emmätiä, tai Australia ois ehkä kiva.

minä: -Ei kyllä kestä budjetti kuin Euroopan, valitan. Eikö ois ihana joku all inclusive rantaloma? Oltais vaan.

teini 17v: -En oo tod lähös mihinkään rantalomalle.

teini 14v: Ei kyl ois ihana, ois just kauhean tylsää.

pikkusisko 10v: Joo se ois ihanaa! Siis äiti tiedätkö sen mun mustan uikkarin, se on aivan liian pieni, et pitäis käydä ostaan uus ja sit mä haluisin Marcus ja Martinus pyyhkeen ja…

mies nakutaa exceliä: -Ei onnistu. Hirveän kallista.

 

Kuvakaappaus 28 6 2016 17 15 - Lomakriisi

 

minä: Entä jos viimeinkin ajeltais pohjoiseen ja käytäis katsomassa Lofootit, Nordkapp ja ihan siellä idässä se Vuoreija? Ruotsissakin käytäis Kiirunassa ja Kebnekaisella! Otettais retkikeitin ja…

pikkusisko nostaa silmänsä kännykästä: Siel ois Marcuksen ja Martinuksen keikka! Ja voidaanhan mennä Troforssiin kun ne asuu siellä? Joo!

teini 17v: -En aio istua noiden kanssa samassa autossa niin kauan.

teini 14v: -Ei siitä tuu yhtään mitään kun siel vois kalastaa mut tuo tyttö vaan vinkuu siellä.

teini 12v: Joo mä haluun kalastaa mut mitään laulupellekeikkaa tai paikkaa en haluu nähdä.

 

vuokatti 768x1024 - Lomakriisi

 

teini 17v: -Eikö me voitais mennä kaupunkilomalle? Johonkin missä ois kaikkia siistejä kauppoja.

pikkusisko 10v: -Joo! Mä haluan shoppailemaan! Milloin voitais äiti mennä Itikseen tai Kamppiin, äiti? Milloin? Mut siellä ulkomailla mä en sit jaksa vaan koko ajan kävellä ja kävellä ja kävellä siellä kaupungilla.

minä: -Niin no mikä ois sellainen kaupunki, missä ois kaikille jotain kivaa nähtävää? Lontoossahan ois vaikka mitä museoita ja…

teini 12v: -Mä en sit lähde AINA johonkin tylsään museoon kuolemaan tylsyyteen!

pikkusisko 10v: -Me aletaan kiukutella siellä kun meillä on niin sairaan tylsää! Voitte mennä niille teidän museomatkoille ihan kahdestaan ja mä meen mamman ja papan luo Turkuun.

teini 17v: -Lontoo kävis. Tai Berliini!

teini 14v: Joo!

pikkusisko 10v: Mä haluan Viroon kylpylään!

 

fori - Lomakriisi

 

äiti: -Hei voitaishan me mennä Pärnuun ja kierreltäis muutenkin. Siellähän ois Haapsalussa ja Tallinnassa kaikkea meidän suvun historiaa ja…

Teinit poistuvat ja kuulen silmien pyörivän portaissa.

mies: -Hei sehän ois aika paljon halvempi!

 

Ihan tosi halpa loma saattaa tulla, kun ei mennä mihinkään. Morjens.

parnuauto - Lomakriisi

 

Rippikouluun vai ei?

Kotona oli vähän hiljaista, kun yksi laumasta vietti hiihtolomaansa rippileirillä. Napanuora kiristi ja ikävä kaihersi äidin sydäntä, mutta lapsella oli ollut hauskaa.

Poika on luonnontiedeluokalla ja todella kiinnostunut luonnontieteistä ja historiasta – ja pitää uskontoa täysin turhana kouluaineena. Rippikouluun hän ilmoittautui, koska muutkin, mutta kotona kritisoi perinnettä tiukasti. Ensimmäisten tapaamisten jälkeen keskustelimme vakavasti ihmisen vakaumuksesta ja sen kunnioittamisesta, ja teini ymmärsi hyvin, että alkuhartaus ei ehkä ole oikea paikka haastaa pappia tieteelliseen keskusteluun.

Olen ylpeä pohdiskelevasta lapsestani, mutta olin huolissani siitä, että hän loukkaa eri tavalla ajattelevia nuoruuden ehdottomuudellaan tai joutuu silmätikuksi uskontokriittisten mielipiteidensä vuoksi. Pelkäsin turhaan.

 

aaron burden 333062 unsplash 1024x771 - Rippikouluun vai ei?

Photo by Aaron Burden on Unsplash

Rippileiriltä palasi aurinkoinen poika, joka oli käynyt monia viisaita keskusteluja leirikavereiden, isosten ja leirin aikuisten kanssa. Leirillä oli pohdittu eettisiä ongelmia, ihmissuhteita ja seurakunnan roolia yhteiskunnassa. Ulkoläksytkin oli opeteltu.

Tyyppi repeili omille leirimuistoilleni, joissa luimme epätoivoisina Raamattua, suoritimme kokeita evankeliumeista ja lauloimme virsiä. Meille näytettiin selvästi, että on oikein laulaa virsiä, lukea iltaisin uskonnollista kirjallisuutta tai keskustella uskosta papin ja nuoriso-ohjaajan kanssa. Huonoa käytöstä oli pingiksen pelaaminen, uinti, käveleminen korpiteillä kavereiden kanssa tai muu yhdessä hengailu, erityisesti jos samassa joukossa oli sekä tyttöjä että poikia. Leirin lopuksi oli “leikki”, jonka nimi oli kristityn vaellus. Siinä piti silmät sidottuina seurata metsään sidottua narua ja tehdä “oikeita” valintoja, eli jos toisesta suunnata kuului rokkia ja toisesta virsiä, piti valita oikea suunta. “Väärin” valitsemisesta tuli jotain rangaistuksia ja niitä luettiin vielä ääneen leiritodistusten jaossa. Menetelmä ei saanut meitä pahiksia innostumaan uskosta, mutta jakoi seurakuntanuoret ja “tavikset” toisiaan kyräileviksi ryhmiksi.

Edistystä on tapahtunut! Hyvä kirkko!

 

sam carter 191161 unsplash 1024x769 - Rippikouluun vai ei?

Photo by Sam Carter on Unsplash

 

 

 

 

Lapsi tahtoo hupparin

Teinimuoti on jo kymmeniä vuosia muodostunut sillä tavalla, että esitellään erilaisia vaatteita keski-ikäisille ja katsotaan mikä malli saa ne kauhistumaan eniten. 2000-luvulla tämä ns. kauhistus ja pöyristys -efekti ei ole enää onnistunut tarpeeksi tehokkaasti, joten tehokeinoksi on otettu nollan lisääminen vaatteen normaalihinnan perään. Johan toimii.

 

Lukumukavuuden vuoksi perheessämme viimeisen vuoden ajan samanlaisina jatkuneet hupparikeskustelut tiivistetty yhteen:

-Kato tätä!

-Hyi apua kuinka kallis!

-Mut…

 

Tammikuussa:

-Nyt niitä huppareita ois tullut sinne nettikauppaan!

-Ai just se mitä toivot synttärilahjaksi?

-Joo kato!

Jo 2000-luvulla kestovaippojen Atlantin ylittävään nettikauppaan perehtynyt äiti havaitsee muutaman ongelman: jenkeistä toimittavan kaupan toimituskulut Suomeen (50 $) ja siihen lisättävät tullit (58 €) ja arvonlisäveron (129 €). Huppari valmistetaan Portugalissa.

 

Seuraavana päivänä:

-Tää toimittaa Euroopasta niin ei tuu niitä maksuja! Jos laitan tähän mun kaikki säästöt?

-Niillä saa tuon hupun.

-Mut synttärit ja jos laitan kaikki synttärirahatkin?

-MMmhhmm

 

Esittelen teinin hankintasuunnitelman miehelle.

-Siis mitä se maksaa? Ei helvetissä!

 

DHL toi juuri paketin ovelle. Onhan siinä sentään Mona Lisan kuva.

 

Ne toppahaalarit oli tosi halpoja.

off white - Lapsi tahtoo hupparin

kuvat: Off White

 

 

 

Teini tahtoo lenkkarit

 

Lapsi toivoo joululahjaksi lenkkareita. Aika halpaa ja helppoa, eikö?

Ä: Minkälaiset ne pitäis olla?

(Niitähän kun on nuorisolla ihan arkena jalassa ja sitten taas jos urheiluun tarvitsee, niin pitää olla erilaiset!)

T: Ne seuraavan dropin jiisit, raffleen vaan

Ä: –

T: Beamhill saa niitä Suomeen mut sun pitää osallistua siihen raffleen eka, sit on pari muuta rafflee joilla on postitus

Ä:  –

T: Niitä ei riitä kaikille niin sun pitää osallistua ensin sellaiseen arvontaan, että voit ostaa ne. Sit jos saat W:n niin sun pitää henkkareiden kanssa hakea ne sieltä kaupasta, mut noi pari kauppaa muualla Euroopassa toimittaa postitse.

 

Saan arvonnasta ällän. Tässä maailmassa se ei ole ollenkaan kiittäen ylistettävä, vaan häviö. Ei oikeutta ostaa lenkkareita.

 

T: Niit tulee kyllä vielä WTS:ksi niin sit voi ostaa, mut maksaa tietty enemmän.

Ä: Ai jaa, paljonko nämä siis maksaa?

T: No se retail oli 220 €, niin kyl resale on ainakin 300

Ä: Ai että joku voittaa arvonnasta palkinnoksi oikeuden ostaa ylihintaiset lenkkarit ja sitten myy ne heti satasen voitolla?

T: Aivan!

Ä: Höpö höpö!

 


Pari päivää myöhemmin:

Ä: No JOS haluaisin ostaa ne lenkkarit niin miten ne kirjoitetaan että voin googlata?

T: Y-E-E-Z-Y, ja mulle pitäis olla koko 10 ja se malli on Boost 350 v2 Beluga 2.0. Pitää vaan tehdä legit check, et jos mä sit katon?

Ä: Ahaa, ostan ehkä Tokmannilta sulle tarralenkkarit

T: Eiku liity siihen SNEAKERMARKET ryhmään. Siellä ne myydään ja binit tippuu kun niitä tulee enemmän myyntiin.

 

Äiti on kokenut FB-kirppareiden käyttäjä ja uskoo hoitavansa homman helposti. Mitenkä täällä ei ollenkaan ole av yv kysyn siskolta -kommentteja? Miten nämä ostaa? …WTS WTT WTB BIN BUMB DS cond 10/10 . Ens jouluna mennään etelään eikä osteta mitään lahjoja. Edes yhtä.

 

Sitten ajoin Tikkurilan asemalle kahden Yeezy-asiantuntijan ja rahakasan kanssa. Hullu mikä hullu.

 

adidas   KANYE WEST - Teini tahtoo lenkkarit
kuvakaappaus: adidas.com

 

Kun turvallisuus katosi

Marraskuinen aamupäivä on harmaa. Maassa lojuu kuolleita lehtiä ja märkää loskaa. Aamulla olimme vieneet pienen esikoisen autolla kilometrin päähän kouluun ja iltapäivällä on tarkoitus kävellä hakemaan häntä kolmen pikkusisaruksen kanssa. Vauva ja 2-vuotias voivat nukkua päiväunet vaunuissa. Lounas on juuri syöty, lapset leikkivät. Puhelin soi. Mies soittaa töistä, että uutisissa on jostakin ammuskelusta yläkoululla. Meidän kylän yläkoululla.

Olin jäänyt sieltä äitiyslomalle jo muutama vuosi aiemmin ja ensimmäisenä mieleeni tulee, että jotkut ulkopuoliset ovat ampuneet pihalla tai parkkipaikalla. Avaan netin enkä ymmärrä mitä luin. Joku on kuollut. Ampujan liikkeistä ei ole tietoa. Alueella olevia pyydetään siirtymään sisätiloihin.

Korvat menevät tukkoon. Kädet jääkylminä puen kolme pientä toppahaalareihin ja kannan autoon. Katseeni osuu naapuriin. Perheen mies on yläkoulun opettaja ja kotona on vaimo ja kolme pientä lasta. Samalla hetkellä naapurin ovi aukeaa ja mies astuu ulos posket valkoisina.

-Mitä tapahtuu? Tulin käymään kotona hyppytunnilla. Puhelin jäi autoon ja veli soitti vaimon puhelimeen…

En muista mitä muuta puhuimme. Ajamme peräkkäin kohti koulua. Sitä samaa tietä kuin joka päivä, sitä, jonka laidalla huojuvat ikivanhat kuuset. Lähempänä keskustaa välkkyvät siniset valot. Poliisi on sulkenut tiet.

tom sodoge 75723 1024x683 - Kun turvallisuus katosi
Photo by Tom Sodoge on Unsplash

Esikoisen koulun edessä seisoo jo muutama epätietoinen vanhempi. Joku tiesi, että ampuja on liikkeellä ja käskee mennä autoihin. Joku oli kuullut, että lapset pitää hakea sisältä. Koulun ovien edessä seisoo poliisi rynnäkkövarusteissa. Pihaan juoksee harmaan sumun keskeltä nuoria ilman takkeja ja sukkasillaan.

Ovelle on kolmekymmentä metriä. Jätänkö lapset keskenään autoon ja juoksen hakemaan vanhimman? Vauva itkee jo. Starttaan ja kierrän koulun sivulle. Joku huomioliiveissä kuuntelee asiani ja jää auton viereen siksi aikaa kun juoksen sisälle. Ovella on opettaja listan kanssa ja rastittaa vanhempien hakemien lasten nimiä. Oma lapseni pukee iloisena luokan edessä. Opettaja nostaa sormen huulilleen ja jatkaa iloisella ja reippaalla äänellä lasten kanssa juttelua. Kerrosta alempana saliin valuu kalpeita ja itkeviä aikuisia ja nuoria.

jilbert ebrahimi 33575 1024x683 - Kun turvallisuus katosi
Photo by Jilbert Ebrahimi on Unsplash

Autossa esikoinen katsoo silmät pyöreinä ympärilleen. Paloautoja, poliiseja, paljon ihmisiä, vieras setä avaa auton ovea. Tiet ovat jo niin tukossa, että pujottelen pyörätien kautta kotimatkalle. Käsistä alkaa mennä tunto, päähän sattuu. Vilkku, kaasu, jarru, käännä, kaasuta, puhu lapsille tavallisella äänellä. Mielessä huutaa huoli työkavereista ja koululaisista. Kuulen oman tavallisia juttelevan ääneni kuin ulkopuolelta.

Juoksutan lapset sisälle. Ovi kiinni. Kuulen kun joku lapsista avaa television. Ryntään laittamaan DVD:n pyörimään. Selaan vaivihkaa uutisia netistä. Kuolleiden määrä kasvaa koko ajan.

Tänään siitä on kulunut tasan kymmenen vuotta.

Seuraavana aamuna koko kylä heräsi epätodelliseen maailmaan. Armeija vartioi koulua. Osa teistä oli suljettu. Tiedotusvälineiden autoja oli joka puolella. Painostava hiljaisuus makasi musertavan raskaana kaiken yllä.

Enää koskaan ei mikään ollut kuin ennen. Arki voi hajota varoittamatta, repeytyä rikki ja raastaa ajan kahtia. Kaikki täällä tietävät, että vaikka aamu on harmaa ja tylsän tavallinen, voi olla, että huomista ei tule.

mike labrum 151765 1024x683 - Kun turvallisuus katosi

Kymmenen vuotta myöhemmin voin kertoa tämän kaikille. Muistojen terävät reunat ovat hioutuneet pois. Aamulla laitoin lapseni kouluun, tänä tavallisena aamuna, ja koko päivän aurinko paistoi kirkkaasti.

Mutta me muistamme heidät aina. Heidät, jotka lähtivät kouluun ja töihin eräänä arkiaamuna, eivätkä enää ole täällä.