Yksinkertainen ajatus hyvästä ja pahasta

Olen viime viikkoina lueskellut monien erilaisten medioiden kommenttiosioita ja ihmetellyt, miten joku jaksaa kommentoida itselleen täysin tuntemattomalle ihmiselle jotain todella kaunista ja toinen solvata mahdollisimman ilkeästi. Kyse ei voi olla netiketistä tai sen puutteesta, ei edes käytöstavoista. Takana on jotakin muuta.

Kun ihminen on sopivasti onnellinen, muut viihtyvät hänen ympärillään. Sovussa itsensä ja maailman kanssa oleva ihminen on muitakin kohtaan hyvä ja ystävällinen. Stressaantunut, surullinen tai muuten onneton jaksaa ehkä olla ystävällinen kohteliaisuussyistä, mutta ei jaksa kohottaa muita. Kun ihminen kokee jatkuvasti kohtaavansa vääryyttä ja vastoinkäymisiä, mitta täyttyy ja hänestä tulee vihainen joko itselleen tai ympäristölleen. Itseensä tunteensa kääntävä saattaa masentua. Se muihin vihansa purkava alkaa ilkeäksi.

Onko ihmisen hyvyys ja pahuus näin yksinkertaista? Mielen täyttävä tunne leviää ulkopuolelle ja jatkaa matkaa?

Ei varmasti, mutta arjessa se toimii. Se kommentointiosion tai palvelutiskin ilkeilijä yrittää inhottavuuksiaan viskelemällä saada pahaa mieltä pois itsestään, mutta saakin aikaan vaan tunteen tarttumisen toisiin. Ystävällinen tsemppaaja jakaa hyvää mieltä samalla tavalla omastaan.

Tähän yksinkertaiseen ajatukseen taitaa perustua koko hyvinvointivaltio. Pitämällä huoli niistä, joita maailma kolhii, heidän pahaa oloaan saadaan vähemmäksi ja se ei pääse leviämään. Maailman kriisialueilla on monta esimerkkiä siitä, mitä tapahtuu, kun kukaan ei auta, ja hätä ja viha saa rauhassa kasvaa. Epätasa-arvosta itää harmi, vaikutusmahdollisuuksien puuttumisesta versoo viha.

Arvatkaa mikä sai kommenttisuossa epätoivoiseksi?

Kun koulukiusaamisjutun kommenteissa solvataan toisia näppiksen täydeltä. Aihe herättää vaikeita tunteita ja seuraa sama ilmiö kuin aikanaan siellä koulun pihalla, tapahtumapaikka vain toinen, ja näin sokeita käytöksellemme me olemme.

Voi hyvin!

matt collamer 555626 unsplash 1024x683 - Yksinkertainen ajatus hyvästä ja pahasta

 

Photo by Matt Collamer on Unsplash

 

Kun turvallisuus katosi

Marraskuinen aamupäivä on harmaa. Maassa lojuu kuolleita lehtiä ja märkää loskaa. Aamulla olimme vieneet pienen esikoisen autolla kilometrin päähän kouluun ja iltapäivällä on tarkoitus kävellä hakemaan häntä kolmen pikkusisaruksen kanssa. Vauva ja 2-vuotias voivat nukkua päiväunet vaunuissa. Lounas on juuri syöty, lapset leikkivät. Puhelin soi. Mies soittaa töistä, että uutisissa on jostakin ammuskelusta yläkoululla. Meidän kylän yläkoululla.

Olin jäänyt sieltä äitiyslomalle jo muutama vuosi aiemmin ja ensimmäisenä mieleeni tulee, että jotkut ulkopuoliset ovat ampuneet pihalla tai parkkipaikalla. Avaan netin enkä ymmärrä mitä luin. Joku on kuollut. Ampujan liikkeistä ei ole tietoa. Alueella olevia pyydetään siirtymään sisätiloihin.

Korvat menevät tukkoon. Kädet jääkylminä puen kolme pientä toppahaalareihin ja kannan autoon. Katseeni osuu naapuriin. Perheen mies on yläkoulun opettaja ja kotona on vaimo ja kolme pientä lasta. Samalla hetkellä naapurin ovi aukeaa ja mies astuu ulos posket valkoisina.

-Mitä tapahtuu? Tulin käymään kotona hyppytunnilla. Puhelin jäi autoon ja veli soitti vaimon puhelimeen…

En muista mitä muuta puhuimme. Ajamme peräkkäin kohti koulua. Sitä samaa tietä kuin joka päivä, sitä, jonka laidalla huojuvat ikivanhat kuuset. Lähempänä keskustaa välkkyvät siniset valot. Poliisi on sulkenut tiet.

tom sodoge 75723 1024x683 - Kun turvallisuus katosi
Photo by Tom Sodoge on Unsplash

Esikoisen koulun edessä seisoo jo muutama epätietoinen vanhempi. Joku tiesi, että ampuja on liikkeellä ja käskee mennä autoihin. Joku oli kuullut, että lapset pitää hakea sisältä. Koulun ovien edessä seisoo poliisi rynnäkkövarusteissa. Pihaan juoksee harmaan sumun keskeltä nuoria ilman takkeja ja sukkasillaan.

Ovelle on kolmekymmentä metriä. Jätänkö lapset keskenään autoon ja juoksen hakemaan vanhimman? Vauva itkee jo. Starttaan ja kierrän koulun sivulle. Joku huomioliiveissä kuuntelee asiani ja jää auton viereen siksi aikaa kun juoksen sisälle. Ovella on opettaja listan kanssa ja rastittaa vanhempien hakemien lasten nimiä. Oma lapseni pukee iloisena luokan edessä. Opettaja nostaa sormen huulilleen ja jatkaa iloisella ja reippaalla äänellä lasten kanssa juttelua. Kerrosta alempana saliin valuu kalpeita ja itkeviä aikuisia ja nuoria.

jilbert ebrahimi 33575 1024x683 - Kun turvallisuus katosi
Photo by Jilbert Ebrahimi on Unsplash

Autossa esikoinen katsoo silmät pyöreinä ympärilleen. Paloautoja, poliiseja, paljon ihmisiä, vieras setä avaa auton ovea. Tiet ovat jo niin tukossa, että pujottelen pyörätien kautta kotimatkalle. Käsistä alkaa mennä tunto, päähän sattuu. Vilkku, kaasu, jarru, käännä, kaasuta, puhu lapsille tavallisella äänellä. Mielessä huutaa huoli työkavereista ja koululaisista. Kuulen oman tavallisia juttelevan ääneni kuin ulkopuolelta.

Juoksutan lapset sisälle. Ovi kiinni. Kuulen kun joku lapsista avaa television. Ryntään laittamaan DVD:n pyörimään. Selaan vaivihkaa uutisia netistä. Kuolleiden määrä kasvaa koko ajan.

Tänään siitä on kulunut tasan kymmenen vuotta.

Seuraavana aamuna koko kylä heräsi epätodelliseen maailmaan. Armeija vartioi koulua. Osa teistä oli suljettu. Tiedotusvälineiden autoja oli joka puolella. Painostava hiljaisuus makasi musertavan raskaana kaiken yllä.

Enää koskaan ei mikään ollut kuin ennen. Arki voi hajota varoittamatta, repeytyä rikki ja raastaa ajan kahtia. Kaikki täällä tietävät, että vaikka aamu on harmaa ja tylsän tavallinen, voi olla, että huomista ei tule.

mike labrum 151765 1024x683 - Kun turvallisuus katosi

Kymmenen vuotta myöhemmin voin kertoa tämän kaikille. Muistojen terävät reunat ovat hioutuneet pois. Aamulla laitoin lapseni kouluun, tänä tavallisena aamuna, ja koko päivän aurinko paistoi kirkkaasti.

Mutta me muistamme heidät aina. Heidät, jotka lähtivät kouluun ja töihin eräänä arkiaamuna, eivätkä enää ole täällä.

Palasaippuaa?

Vielä suurten ikäluokkien syntyessä Suomessa elettiin pula-aikaa. Sodan jälkeen elettiin tiukkaa säännöstelytaloutta ja kaikenlaisesta tavarasta oli puute. Kuluneista aikuisten vaatteista tehtiin lapsille uusia ja elettiin mahdollisimman paljon omavaraistaloudessa. Lapset ovat kuunnelleet aikaa kuvaavia lastenkirjoja ihmetellen joka asiaa. Heidän isovanhempansa olisivat varmasti ihmetelleet lastenlastensa arjen materian määrää.

Välissä on vain muutama vuosikymmen, mutta nyt me jo hukumme tavaraan ja olemme kuluttaneet maailman luonnonvaroista paljon enemmän kuin oman osamme. Julkinen keskustelu etsii oikeaa vastausta maailman pelastamiseksi ja hallitukset taistelevat säätääkseen lakeja, jotka ovat jo myöhässä.

Onko sillä mitään väliä, mitä minä teen? Ehkä ei, mutta samalla lapset ehkä oppivat ajattelemaan kuluttamista monipuolisemmin, kuin me 80-luvulla kasvaneet, joille ainoa olemassa oleva suunta oli ylöspäin. Kovin vaikeaakaan paluu vähempään ei ole, vastahan sen osasivat kaikki.

Olin jo kauan katsellut suihkussa muovisia nestesaippuapulloja paheksuvasti, mutta ne eivät siitä hätkähtäneet. Ajattelin saippuaa ja siihen lisättyä vettä ja nesteen pakkaamista värikkäisiin muovipulloihin. Muovipullojen pakkaamista pahviin ja kierittämistä muoviin ja tämän kaiken kuljettamista laivalla ympäri maailmaa. Kiehtovaa, mutta tarpeetonta. Ostin paperiin käärityn palasaippuan ja pesusienen ja olin tyytyväinen pieneen ja salaiseen ekotekooni. Pian huomasin, ettei ihoa tarvinnut enää rasvata niin paljon kuin ennen, ja taas muovipullot vähenivät.

Aloin ajatella suihkussa palasaippuan valmistusta itse. Se ei ohjeiden mukaan ole ollenkaan vaikeaa ja tytärkin on tehnyt sitä kerhossa. Ajattelin maapalloa ja isoäitejä keittämässä saippuaa teurasjätteestä ja lipeäkivestä tai koivuntuhkasta. Riittää.

Olen ostanut jokaisen palasaippuani kaupasta. Ne ovat ihania ja kestävät hirveän kauan, joten uuden saippuan valitseminen ja käyttöönotto on elämysasteikolla 1-10 yli 8. Ihana saippua, hyvinvoiva iho ja hyvä mieli pienestä teosta on arkipäivän win-win.

Yksi suosikkini on Mádaran cloudberry oatmilk, joka on pehmeä ja mieto. Se hoivaa ja hellii ihoa ja tuottaa hyvää mieltä.

 

MADARA Organic Skincare Body Soap set - Palasaippuaa?

Prahasta ostin paikallisen Manufakturan ruususaippuan, jonka tuoksu ja koostumus on taivaallinen ja saippuassa on ruusun terälehtiä. 

manufaktura rose - Palasaippuaa?

 

Follow my blog with Bloglovin

Kolmetoista syytä

Netflixin sarja Kolmetoista syytä (Thrteen Reasons Why) kertoo 17-vuotiaasta Hannah Bakerista, joka muuttaa vanhempiensa kanssa uuteen kaupunkiin, aloittaa uudessa koulussa ja alle kaksi vuotta myöhemmin tekee itsemurhan. Hannah jättää jälkeensä kasetteja, joissa hän kertoo kolmetoista syytä kuolemalleen. Jokainen sarjan jakso paljastaa yhden syyn ja jokaiseen syyhyn liittyy joku ihminen.

Toisena lankana juonessa kulkee Clay, joka saa kasetit kuunneltavakseen ja käy niiden vuoksi niin sisäistä kuin ulkoistakin kamppailua ja pohtii suhdettaan Hannahiin. Sarja on herättänyt (muualla kuin Suomessa) keskustelua sen sopivuudesta alaikäisille ja joissakin maissa se on kielletty kokonaan alle 18-vuotiailta, ilmeisesti jotta he eivät tekisi samaa ratkaisua heti ensimmäisen vastoinkäymisen tullen.

 

13reasonswhy - Kolmetoista syytä

 

Meillä täällä itsemurhamaassa ei tällaista keskustelua ole osunut silmiini, luultavasti koska malleja löytyy lähempääkin, jos se vain siitä olisi kiinni. Suomen itsemurhatilastot ovat Euroopan kärkiluokkaa ja erityisesti nuorten on vaikea saada apua. Jonot ovat pitkiä, ja esimerkiksi koulukuraattoreilla ja -psykologeilla monissa kunnissa liian paljon lapsia ja nuoria hoidettavanaan. Ruuhkassa ongelmia voi vähätellä ja ohittaa.

Helsingin Sanomissa julkaistiin 13.5. kuolinilmoitus, joka järkytti ainakin minua. Vasta 15 täyttänyt tyttö, jonka äiti kiitti kaikkia jotka viime kuukausina uskoitte meitä. (Lue lisää Imagen blogista Anzion mukaan).

Onko meillä varaa jättää nuoria hoitamatta? Jotta en osoittaisi vain jotakin jonka pitäisi hoitaa asia, kysyn myös, mitä olisivat ne keinot, joilla oppisimme itse ja opettaisimme myös lapsemme ja nuoremme käyttäytymään toisiaan kohtaan kohteliaasti ja ystävällisesti, niin netissä kuin kasvokkain?

Hannah Baker joutui tilanteisiin, jotka ovat todella tavallisia myös suomalaisissa kouluissa: juoruilu ja valehtelu elävät ja voivat hyvin vuosikymmenestä toiseen. Ulkopuolelle jättäminen alkaa jo päiväkodissa. Miksi?

Suomessa ei voi kunnallisen koulujärjestelmän ansioista elää voimia, jotka suojelevat rikkaiden ja valtaapitävien lapsia rangaistuksilta niinkuin yksityisiltä rahaa keräävillä kouluilla Yhdysvalloissa. Toivottavasti koulumme säilyvätkin aina julkisina ja mahdollisimman tasa-arvoisina.

Kolmetoista syytä on paitsi hieno sarja hyvästä kirjasta, myös tärkeä puheenvuoro vakavasta asiasta.

Kesätyöt -hot or not?

veeterzy 82538 1 - Kesätyöt -hot or not?

Viime vuonna 15-vuotiaalle ei löytynyt kesätyötä, eikä sitä vielä kauheasti etsittykään, mutta tänä keväänä 16 täyttävä etsii töitä jo tosissaan. Vaikka toisin luulin.

Aloin puhua kesätyön etsimisestä jo joulukuussa, koska tammikuussahan haut olisivat jo käynnissä. En saanut vastausta. Tammikuussa kalkatin aiheesta vähän väliä ja aloin hermostua: tällä menolla haut ehtisivät mennä ja hupsista keikkaa teini havahtuisi ensimmäisenä kesälomapäivänä työttömyyteensä. Googlailin silti mahdollisia paikkoja ja jatkoin papatustani. Hermostuin ja kilahdin. Pitääkö minun hakea sinne hänen puolestaan? Ehkä menen myös töihin, ettei herran tarvitse itse? Miten on, haenko palkan hänelle käteen vai jaksaako hän itse mahdollisesti tuhlata sen?!

Onneksi kilahdin ihan yksinäni, tai ehkä miehelle vähän avauduin, koska sitten ajattelin uudestaan.

Miten teini osaisi etsiä työpaikkaa tai hakea sinne, jos vain käsken tehdä niin? Koulussa on varmaan asiasta puhuttu, mutta koko työnhaun maailma on hänelle uusi. Ehkä voisin auttaa vähän.

Se toimi. Näytin, miten pääsee alkuun ja miten paikkoja kannattaa etsiä. Pojalla oli jo CV valmiina ja hakemustekstit syntyivät vauhdilla. Annoin muutaman vinkin siitä mitä mihinkin kannattaa kirjoittaa ja hakemuksia alkoi lähteä. Yksi soittokin on tullut, vaikka tiedämme molemmat että hakijoita on valtavasti enemmän kuin paikkoja.

Mietin hakurumban jälkeen, miksi itse olen aiheesta niin herkästi hiilenä? Menin itse ensimmäiseen kesätyöpaikkaani 14-vuotiaana ja jäin paitsi monista ikäisteni kesämenoista. Miksi haluaisin lapselleni samaa? Koska vaikka jotakin rantariemuja jäi ehkä kokematta, koen oppineeni töissä paljon. Ehkä minulle ei enää ole hyötyä hinnoittelukoneen käytöstä, mutta työyhteisössä olemisesta ja vastuunkantamisesta kyllä. Noista hanttihommakokemuksista on ollut myöhemmin hyötyä myös niiden ihan oikeiden töiden hakemisessa.

Entä, jos paikkaa ei tällä kertaa löydy? Muutama idea on jo.

tim mossholder 212029 - Kesätyöt -hot or not?