Mihin tarvitaan uusi blogiyhteisö Kublo?

Keski-Uudenmaan blogit eli lyhyesti Kublo on keskiuusimaalaisten sisällöntuottajien uusi yhteisö, joka avattiin niin yleisölle kuin hakijoillekin tammikuussa 2017.

Joulun alla ja hiljaisina pyhinä kuhisivat paitsi tontut myös meilit, kun Minnan kanssa kokosimme monista Kublo-pohdinnoista kestävää ydintä, jonka ympärille yhteisön olisi hyvä syntyä ja kasvaa. Blogiyhteisöjähän on jo vaikka kuinka, mekin molemmat kuulumme jo joihinkin, miksi siis vielä yksi?

Olipa kerran, lähes kaksi vuotta sitten, eräs pieni joukko Facebookissa. Heitä yhdisti se, että heidät oli valittu osallistumaan PING Helsinkiin, aivan ensimmäiseen vaikuttajamarkkinoinnin tapahtumaan ja ryhmässä sai esittäytyä muille jo etukäteen. Sieltä huomasin Minna Luoman eli Rouva Sanan, järvenpääläisen toimittajan, joka bloggasi mm. paikallisista kulttuuritapahtumista. Ne kiinnostivat ja lisäsin rouvan postaukset lukulistalleni.

PING -tapahtumassa satuimme tämän rouvan kanssa samaan lounaspöytään ja pääsin kyselemään Minnalta hänen toimittajan ja bloggaajan rooliensa yhdistämisestä ja näiden kahden maailman eroista. Pingissä tapasin myös valtavasti muita bloggaajia, vloggaajia ja instagrammaajia, ja ensimmäistä kertaa kunnolla tajusin, kuinka isoksi homma oli kasvanut. Kuulin todella inspiroivia tarinoita ja ajatuksia, ja kiinnostuin ilmiöistä blogien suosion ja varsinkin niiden markkinointivoimien takana.

Sana voimautuminen ei kuulu suosikkeihini, mutta se kuvaa täydellisesti sitä tunnetta, joka valtasi koko jengin, kun pääsimme vertailemaan kokemuksiamme bloggaamisesta, somejulkisuudesta ja yritysten kanssa tehtävistä yhteistöistä. Juuri noin minäkin ajattelen! Mullekin kävi noin! Vau mikä idea!

Jotain siitä samasta hypestä tahdon Kublonkin tuovan jäsenilleen: vertaistukea, vinkkejä, uusia ideoita ja kavereita. Lisäksi haluan osaltani antaa keskiuusimaalaisille yrityksille tilaisuuden tutustua paikallisiin somevaikuttajiin ja vaikuttajamarkkinointiin. Vielä jos joku löytää kauttamme kiinnostavaa seurattavaa, tai innostuu itse kuvaamaan tai kirjoittamaan, niin aina parempi.

Paikallisuus on Kublon voima. Uskokaa tai älkää: kehä kolmosen takanakin on elämää, ja nyt voit mennä katsomaan minkälaista.

 

facekansi - Mihin tarvitaan uusi blogiyhteisö Kublo?

 

dice 1264058 1280 1024x682 - Tänä vuonna minusta tuli yrittäjä

Tänä vuonna minusta tuli yrittäjä

Vuosi on lopuillaan ja blogin hiljaisuus päättyy. Viime keväänä syntynyt ajatus kokopäiväisestä yrittäjyydestä osa-aikaisen lisäksi on kasvanut ja kehittynyt kokonaiseksi ja tullut todeksi. Marraskuun ensimmäisenä päivänä minusta tuli yrittäjä.

Ensimmäisestä kahdesta kuukaudesta on mieleen jäänyt lähinnä miljoona huonoa ja ehkä pari hyvää ideaa, paperishowta ja monta kiinnostavaa mahdollisuutta. Rahaa on vain mennyt, joten säästöjen syömiseen alkaa jo tottua.

Ihaninta ja kamalinta on vapaus! Voi valita itse mitä tekee, mutta toisaalta täytyy myös itse itseään komentaa tekemään ne tylsät hommat, eli kaikki rahaan liittyvät. Peppi Pitkätossun ohjein sanon ensin itselleni nätisti, sitten vähän tiukemmin ja kolmannella komennan rumasti. Yleensä tottelen vasta kolmannella, ekalla en tee koskaan mitään.

Työaikojen säätelyä täytyy myös vähän miettiä. Talossa on hiljaista noin klo 9-13 ja 22-07, kun taas minä nukkuisin kaikista mieluimmin puolille päivin. Ei toimi. Toisaalta voisin tehdä jotain töitä koko ajan, eikä sekään toimi. Viikonloppuisin pakollisia keikkoja lukuunottamatta en tee töitä, ehkä.

(ja vuoden päästä kuolen nauruun ja häpeään kun luen nämä naiivit kuvitelmat)

Jos pohdit yrittäjyyttä, kannattaa ehdottomasti käyttää paikallisten uusyrityskeskusten palveluja. Ilmaiseksi aivan huipputyypit auttavat ja sparrailevat, lukevat omituiset suunnitelmasi ja pitävät pokkansa, vaikka laskelmista puuttuu pari juttua.  Kannustavat ja sanovat, että aina voi tulla uudelleen. Aivan mielettömän hienoa!

Toinen aivan loistojoukko on Facebookin Naisyrittäjät, jossa yrittäjät auttavat toisiaan ja kertovat parhaat vinkkinsä ja varoituksensa. Naisvoimaa!

Ja jos vielä haluat tietää mitä teen, voit kurkistaa nettisivuilleni http://calendulamedia.net/.

 

 

P9120972 - Tänä vuonna minusta tuli yrittäjä

nursery school 345518 1280 682x1024 - Liian vanhoja lapsiparkkiin

Liian vanhoja lapsiparkkiin

Esikoinen oli noin 3-vuotias, kun vein hänet ensimmäistä kertaa lapsiparkkiin. Ajattelin, että pojalla olisi hauskempaa leikkipaikassa kuin kiireesti kierrettävässä kaupassa. Huuto alkoi, kun olimme noin kymmenen metrin päässä, ja se kuulosti siltä, että oli pakko palata takaisin. Hän ei ollut valmis lapsiparkkiin.

Kun pikkuveli kasvoi, veljekset saattoivat joskus jäädä yhdessä leikkimään parkkiin, mutta aina sen verran murheellisen näköisinä, että palasin mahdollisimman pian takaisin. Suunnilleen samoihin aikoihin käytiin lehtien yleisönosastoilla ja muuallakin kiivasta keskustelua siitä, saako lapsia pitää ostoskärryissä ja pitääkö ylipäätään lapsia edes ottaa mukaan kauppaan, koska a) he häiritsevät melullaan ja arvaamattomuudellaan muita ihmisiä ja b) kärsivät itse siellä, kun itsekkäät vanhemmat vain haluavat shoppailla päivät päästään.

Ikävä kyllä, jostakin oli lapsiperheellekin ruoka ja tarpeelliset tavarat haettava, eikä työssäkäyviä isovanhempia satojen kilometrien päästä noin vain soitettu taaperoita vahtimaan kauppareissun ajaksi. Lapset tottuivat olemaan mukana monenlaisissa paikoissa ja yleensä kaikki sujui hyvin. Asuntolainaa hakiessa saattoi virkailijan kasvoilta lukea hetkellisen järkytyksen, kun ilmestyimme tapaamiseen vauva sylissä ja pari taaperoa lahkeissa kiinni. Talopaketin valintaan vaikutti yllättävän paljon myyjän reagointi seurueeseemme. Eräs suuri kotimainen talotehdas oli suosikkimme, mutta keski-ikäinen naismyyjä  oli niin selvästi raivoissaan lapsiasiakkaista ja kohteli meitä suorastaan inhottavasti, joten kauppa jäi tekemättä. Se myyjä, joka suhtautui tilanteeseen rennosti teki kaupat.

Lapsiparkkia olisi siis usein tarvittu, mutta väkisin ei lapsia sinne tahdottu jättää. Kuntosalilla kuulin huudon musiikin yli saliin, ja eipä se juuri kannustanut jumppaamaan. .

Noin vuosi sitten silloin juuri kahdeksan täyttänyt kuopus huomasi Ikeassa kivannäköisen leikkipaikan, mutta oli sinne jo liian vanha. Taas harmitti, mutta lapsi ymmärsi asian ja jäi pohtimaan, miksi pienille on leikkipaikka, johon he eivät vielä halua ilman vanhempia jäädä, ja isommille ei, vaikka he tahtoisivat leikkiä.

2000-luvun alussa lapsiparkkeja oli paljon enemmän kuin nykyään. Varmaan tämä ongelma on huomattu.

Miten kauppakeskukset tai hypermarketit voisivat helpottaa vanhempien asiointia? Vai onko kotiinkuljetus ainoa tapa selvitä?

 

Kävele naiselle ammatti

Copyright Ville Asikainen - Kävele naiselle ammatti
Copyright Ville Asikainen

Yhteistyössä Kirkon ulkomaanapu ja Suomen Blogimedia pro bono

Naisten koulutus on jotenkin se juttu, joka on minulle tärkeä. Muistan kun joskus teini-ikäisenä ymmärsin naisen aseman, yhteiskunnan tilan, yleisen hyvinvoinnin ja naisten koulutuksen kuuluvan yhteen ja ajattelin, että pian maailma pelastuu. Nyt tiedetään lääke turhiin sotiin, nälkään ja köyhyyteen.

Asia ei tietenkään ollut aivan niin yksinkertainen, mutta oikeilla jäljillä olin kuitenkin.

Naisten kouluttaminen lisää tasa-arvoa yhteisössä ja sitä kautta parantaa naisten asemaa ja riippumattomuutta muista. Tasa-arvoisempi nainen voi päättää elämästään, eivätkä perinteiset ahtaat sukupuoliroolit rajaa niin voimakkaasti hänen mahdollisuuksiaan. Muutos ei tapahdu nopeasti, sillä asenteisiin vaikuttaminen kestää, mutta kun miehet näkevät naisten muuttuvan työn arvon, heidänkin hyvinvointinsa lisääntyy.

Enemmän naisten aseman parantamisesta voi lukea täältä.

Naisten pankki maailmalla

Guatemalan asukkaista 40% on alkuperäisasukkaita, kuten Maya-intiaaneja. Heistä 99% elää köyhyydessä. Naisten pankki on alkanut kouluttaa näitä naisia, jolloin he saavat paitsi ammatin ja paremman toimeentulon, myös tietoa oikeuksistaan. Maria Isabel Cac Cu kuuluu nyt ryhmään, joka kasvattaa sikoja ja hyötyviljelee monia kasveja.

– Mieheni ei vastusta, vaikka osallistun koulutuksiin. ’On ok, että menet’, hän sanoo, kun kerron, että kouluttajamme José on opettanut, että meillä on oikeus osallistua tai oikeastaan velvollisuuskin. Me naiset emme ole aiemmin saaneet minkäänlaista koulutusta tai edes olla paikalla kokouksissa. Kaikki kylän kokoukset olivat vain miehille. Nyt me tiedämme, että meilläkin on oikeus osallistua, Maria kertoo.

Liberian naiset ovat selvinneet repivistä sisällissodista, kun ebola levisi. Nyt senkin suhteen on aika huokaista ja Naisten pankin perustamat äitien kerhot saavat taas jatkua. Äitien kerhoissa opitaan yrittäjyyttä ja ammatteja, joista voi ansaita elantoaan. Osa opettelee lukemaan ja kirjoittamaan, sillä noin 40% Liberian asukkaista on lukutaidottomisa ja näistä suurin osa naisia, koska tytöt pääsevät kouluun poikia harvemmin.

Viljely omiksi tarpeiksi on ollut tärkeää, mutta samalla ilman koulutusta ja kunnollisia työvälineitä ja huonolaatuisilla siemenillä sadot ovat olleet heikkoja, vaikka työtä on ollut valtavasti. Kun naiset ansaitsevat työllään, heidän lapsillaan on mahdollisuus käydä koulua.

 

Copyright Antti Reenpaa 1 - Kävele naiselle ammatti
Copyright Antti Reenpää

Kävele naiselle ammatti -tapahtumia järjestetään Suomessa yli 30 paikkakunnalla. Ohjelmat ovat erilaisia, täältä pääset lukemaan lähimmästä tapahtumasta.

Vaikka et ehtisi kävelemään, voit osallistua lahjoittamalla. Tavoitteena tänä vuonna on kerätä ammatti 2600 naiselle, jotka taas lahjoittavat hyvää eteenpäin.

 

KNA 2016 1080x1080 olen mukana 1 1024x1024 - Kävele naiselle ammatti

 

 

FAKTAA: Naisten Pankki on suomalainen vapaaehtoisyhteisö, joka kerää lahjoituksia kehitysmaiden naisten yrittäjyyden ja toimeentulon kehittämiseksi kestävän kehityksen periaattein. Naisten Pankin osakkeenomistajia on yli 1400, kuukausilahjoittajia 3400. Voimavarana on 3000 aktiivista vapaaehtoista yli 30 paikkakunnalla. Vuodesta 2007 varoja kerännyt Naisten Pankki ylitti 10 miljoonan euron rajan elokuun alussa 2016. Hankkeiden toteutuksista vastaa Kirkon Ulkomaanapu.

Naisten Pankin keräämin varoin toteutetuissa hankkeissa on vuodesta 2007 alkaen ollut hyödynsaajina suoraan 30 000 ihmistä, ja välillisesti yli 150 000 ihmistä.

1192016 - Kävele naiselle ammatti

Uusi opetussuunnitelma, koulu nykyaikaistuu?

Koulu on ollut samankaltainen aina jesuiittojen ajoilta saakka. Oppilaat kuuntelevat ja katsovat opettajaa ja opettaja tarjoilee heille tietoa. Koululaitoksen alusta saakka oppiaineet on jaettu ryhmiin: luonnontieteet, taito- ja taideaineet, kielet jne. Samanikäisille oppilaille opetetaan samanlaisia asioita, tytöille ja pojille ennen erikseen, nyt jo lähes kokonaan yhdessä. Samalla lapsille ja nuorille opetettiin yhteiskuntaan ja aikaan sopivia käytöstapoja, uskontoa, arvoja, asenteita, jonottamista, vuoron odottamista ja auktoriteettien kunnioittamista.

Suomalainen koulu on ollut maailman paras, mutta siihen ei haluttu tyytyä. Koulun on mukauduttava vauhdilla muuttuvaan maailmaan. Tietoa maailmasta on tarjolla valtavasti, ja jos koulu tarjoaa siitä jonkinlaisen osan, se osa on aina jonkun omista lähtökohdistaan valitsemaa. Sen lisäksi on tarjottava oppilaille avaimet tiedon etsimiseen itsenäisesti, jotta he voisivat ymmärtää maailmaa laajasti ja hankkia mahdollisimman paljon itseään kiinnostavaa tietoa.

Uusi opetussuunnitelma näkee oppilaan roolin aktiivisena ja yksilöllisenä oppijana, ei enää ikäluokkaansa kuuluvana tiedon vastaanottajana, jonka tehtävänä on vain oppia valmiit sisällöt mahdollisimman hyvin ulkoa.

Konkreettinen uusi opiskeltava asia on koodaus. Lisäksi omasta hyvinvoinnista huolehtimista käsitellään ja opetellaan entistä enemmän, kielten opiskelu aloitetaan vähän aikaisemmin ja kevyemmin, ja oppilaista muodostetaan erilaisia ryhmiä entisten luokkarajojen yli.

Oppiaineita ei enää rajata tiukasti omikseen, vaan tehdään yhä enemmän ainerajoja ylittäviä projekteja ryhmissä ja useamman opettajan ohjauksessa. Omaa oppimistyyliä opetellaan tunnistamaan pienestä saakka.

Kuulostaa hyvältä! Mutta muutamasta asiasta olen huolissani:

  • miten käy niiden, jotka eivät jostakin syystä ole kovin aktiivisia ja itseohjautuvia? Onko heille tarpeeksi apua ja tukea tarjolla?
  • opettajien työmäärä lisääntyy, koska valmiita materiaaleja käytetään yhä vähemmän. Näkyykö tämä palkkauksessa ja tuntimäärissä?
  • putoaako yhä useampi tietoaineissa kokonaan, jos uudistusten kanssa samaan aikaan ajetaan läpi säästöjä?
  • onko meillä tulevaisuudessa hyvin eritasoisia peruskoulun päättäneitä hakemassa jatkokoulutuspaikkoja?
  • kasvavatko kuntakohtaiset erot koulutuksen laadussa?

Omat teinini ovat tänä syksynä viihtyneet koulussa erityisen hyvin. Toinen on päässyt luonnontiedeluokalle, jossa perehdytään vähän enemmän ja syvemmin hänen lempiaineisiinsa samanhenkisten kavereiden kanssa. Toinen on saanut opiskelurauhaa uusien ryhmäjakojen myötä, mutta palaan niihin myöhemmin.

Lopuksi erinomainen esitys koulusta, ja vaikka siinä puhutaan Yhdysvalloista, samoja asioita tapahtuu meillä Suomessakin. Tai tapahtui.

PS. Oletteko muistaneet palauttaa kaikki laput ja maksaa xylitolipastillit ja leirikoulumaksut? Mulla on vieläkin jotain to-do -listalla.