Tämä blogi oli hyvän mielen, ilon jakamisen ja hämmästelyjen paikka. Pääsiäisenä elämästä katosi yhtäkkiä ilo ja hyvä mieli, tilalle on tullut sumu ja selviytyminen.
Monta kertaa olen ollut painamassa Poista blogi -nappulaa, mutta koska on pakko jatkaa eteenpäin, tämä on paikka johon on turvallista palata. Maailmani on hajonnut. Tämä on yksi osa, joka pysyy.
Minä olen leski ja seison sen tavallisen ja turvallisen elämän raunioilla, joka joskus oli.
Photo by Blake Cheek on Unsplash
Anniina Tarasovan Venäläiset tilikirjani ei ehkä ole puhtaasti dekkari, mutta siinä on kadonnut mies, epäselviä raha-asioita, vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Reija Wren saa komennuksen Venäjälle tekemään konsernin sisäistä tilintarkastusta. Yhtiön venäläinen lakimies on sopivasti kadonnut, ja alkaa vaikuttaa siltä, ettei Reija ole ollenkaan tervetullut.
Kotiin Turkuun jää tuttu ja turvallinen arki ja sulhanen. Pietarissa arkeen kuuluu töitä, salaisuuksia, vaaroja, samppanjaa ja entisiä rakkauksia.
Mitä pidemmälle Reijan tarkastus etenee, sitä vaarallisempiin tilanteisiin hän joutuu. Voiko ystäviinkään enää luottaa? Entä hurmaavaan entiseen ihastukseen tai vastaanottotiskin ystävälliseen rouvaan?
Menevä ja viihdyttävä, bonusta Pietari tapahtumapaikkana.
Anniina Tarasova: Venäläiset tilikirjani, Gummerus 2018
Clare Mackintoshin Annoin sinun mennä on loistava kirja ja odotin paljon myös tältä toiselta. Minä näen sinut kertoo kahden nuoren eronneesta äidistä, Zoe Walkerista. Zoe huomaa deittipalvelun ilmoituksessa oman kuvansa. Kukaan ei ota asiaa vakavasti, mutta kun Zoe huomaa, että toinen ilmoituksessa ollut nainen on murhattu, hän säikähtää. tapausta tutkii vihanhallintaongelmiensa vuoksi lähinnä taskuvarkaita jahtaava Kelly Swift. Nämä kaksi rohkeaa naista alkavat selvittää mahdottomalta tuntuvaa ongelmaa.
Valitsetko työmatkalla aina saman paikan? Kuljetko joka päivä samaa reittiä?
Lue tämä ja saatat muuttaa mielesi mukavista rutiineista.
Clare Mackintosh: Minä näen sinut. Gummerus 2018
Louise ja Joachim elävät idyllistä elämää Christiansön saarella. Joachim on kirjailija ja Louisella on oma kahvila. Elämä on rauhallista ja mukavaa, kunnes kahvilaan tulee mies, joka väittää Louisen olevan vuosia aiemmin kadonnut vaimonsa.
Kun dna-testi paljastaa Louisen olevan rikas perijätär ja kahden lapsen äiti Helene, hän alkaa selvitää muistinmenetykseensä johtaneita tapahtumia. Joachim etsii oikeaa Louisea. Kuka hän sitten on?
Hurjat juonenkäänteet pitävät lukijan koukussa, koska mitä tahansa voi tapahtua. Jos ei kaipaa realistista otetta ja kaipaa kiivasta menoa, on tämä juuri sopiva kirja.
Anna Ekberg: Salattu nainen, Minerva Kustannus 2017
Meillä on tapana juhlia hääpäivää kahdestaan pienellä kaupunkilomalla. Usein kohteeksi on osunut Tukholma ja juuri silloin vaaleanpunaisena kukkivat Kungsträdgårdenin kirsikkapuut, mutta vaikka se on ikilempparini, ymmärrän että työmatkalla siellä vähän väliä käyvä mieheni tahtoisi johonkin muualle. Hän ehdotti Osloa.
Minähän olen käynyt Norjassa, ainakin Lofooteilla ja sitten siellä toisella reunalla pohjoisessa, siihen aikaan vielä Neuvostoliiton pohjoispuolella. Ja tiedänkin Oslosta paljon! Olen lukenut Harry Holet ja Gard Sveenin Raskaat varjot ja verikarkelot ja nähnyt televisiosta Varg Veumit ja Miehitetyn. Ja kerran se ruumiillistunut paha ampui siellä viattomia nuoria ja räjäytti hirveän pommin.
Oslo on siis synkkä, harmaa, miehitetty ja hengenvaarallinen kaupunki, jossa edelleen piilottelee ikivanhoja natseja?
Ehkä mieleeni tulvivat kuvat Oslosta kaipaavat jotakin konkreettista ja aurinkoista, joten kevätkohteena Oslo. Vinkkejä vastaanotetaan mieluusti!
Tässä vielä tunnelmaa kohottamaan traileri Jo Nesbøn Harry Hole-kirjaan perustuvasta elokuvasta Lumiukko. Huikea ja kauhea!
Olen viime viikkoina lueskellut monien erilaisten medioiden kommenttiosioita ja ihmetellyt, miten joku jaksaa kommentoida itselleen täysin tuntemattomalle ihmiselle jotain todella kaunista ja toinen solvata mahdollisimman ilkeästi. Kyse ei voi olla netiketistä tai sen puutteesta, ei edes käytöstavoista. Takana on jotakin muuta.
Kun ihminen on sopivasti onnellinen, muut viihtyvät hänen ympärillään. Sovussa itsensä ja maailman kanssa oleva ihminen on muitakin kohtaan hyvä ja ystävällinen. Stressaantunut, surullinen tai muuten onneton jaksaa ehkä olla ystävällinen kohteliaisuussyistä, mutta ei jaksa kohottaa muita. Kun ihminen kokee jatkuvasti kohtaavansa vääryyttä ja vastoinkäymisiä, mitta täyttyy ja hänestä tulee vihainen joko itselleen tai ympäristölleen. Itseensä tunteensa kääntävä saattaa masentua. Se muihin vihansa purkava alkaa ilkeäksi.
Onko ihmisen hyvyys ja pahuus näin yksinkertaista? Mielen täyttävä tunne leviää ulkopuolelle ja jatkaa matkaa?
Ei varmasti, mutta arjessa se toimii. Se kommentointiosion tai palvelutiskin ilkeilijä yrittää inhottavuuksiaan viskelemällä saada pahaa mieltä pois itsestään, mutta saakin aikaan vaan tunteen tarttumisen toisiin. Ystävällinen tsemppaaja jakaa hyvää mieltä samalla tavalla omastaan.
Tähän yksinkertaiseen ajatukseen taitaa perustua koko hyvinvointivaltio. Pitämällä huoli niistä, joita maailma kolhii, heidän pahaa oloaan saadaan vähemmäksi ja se ei pääse leviämään. Maailman kriisialueilla on monta esimerkkiä siitä, mitä tapahtuu, kun kukaan ei auta, ja hätä ja viha saa rauhassa kasvaa. Epätasa-arvosta itää harmi, vaikutusmahdollisuuksien puuttumisesta versoo viha.
Arvatkaa mikä sai kommenttisuossa epätoivoiseksi?
Kun koulukiusaamisjutun kommenteissa solvataan toisia näppiksen täydeltä. Aihe herättää vaikeita tunteita ja seuraa sama ilmiö kuin aikanaan siellä koulun pihalla, tapahtumapaikka vain toinen, ja näin sokeita käytöksellemme me olemme.
Voi hyvin!
Photo by Matt Collamer on Unsplash
minä: -Hei mihin mentäis kesällä?
teini 14v: -Emmätiä, tai Australia ois ehkä kiva.
minä: -Ei kyllä kestä budjetti kuin Euroopan, valitan. Eikö ois ihana joku all inclusive rantaloma? Oltais vaan.
teini 17v: -En oo tod lähös mihinkään rantalomalle.
teini 14v: Ei kyl ois ihana, ois just kauhean tylsää.
pikkusisko 10v: Joo se ois ihanaa! Siis äiti tiedätkö sen mun mustan uikkarin, se on aivan liian pieni, et pitäis käydä ostaan uus ja sit mä haluisin Marcus ja Martinus pyyhkeen ja…
mies nakutaa exceliä: -Ei onnistu. Hirveän kallista.
minä: Entä jos viimeinkin ajeltais pohjoiseen ja käytäis katsomassa Lofootit, Nordkapp ja ihan siellä idässä se Vuoreija? Ruotsissakin käytäis Kiirunassa ja Kebnekaisella! Otettais retkikeitin ja…
pikkusisko nostaa silmänsä kännykästä: Siel ois Marcuksen ja Martinuksen keikka! Ja voidaanhan mennä Troforssiin kun ne asuu siellä? Joo!
teini 17v: -En aio istua noiden kanssa samassa autossa niin kauan.
teini 14v: -Ei siitä tuu yhtään mitään kun siel vois kalastaa mut tuo tyttö vaan vinkuu siellä.
teini 12v: Joo mä haluun kalastaa mut mitään laulupellekeikkaa tai paikkaa en haluu nähdä.
teini 17v: -Eikö me voitais mennä kaupunkilomalle? Johonkin missä ois kaikkia siistejä kauppoja.
pikkusisko 10v: -Joo! Mä haluan shoppailemaan! Milloin voitais äiti mennä Itikseen tai Kamppiin, äiti? Milloin? Mut siellä ulkomailla mä en sit jaksa vaan koko ajan kävellä ja kävellä ja kävellä siellä kaupungilla.
minä: -Niin no mikä ois sellainen kaupunki, missä ois kaikille jotain kivaa nähtävää? Lontoossahan ois vaikka mitä museoita ja…
teini 12v: -Mä en sit lähde AINA johonkin tylsään museoon kuolemaan tylsyyteen!
pikkusisko 10v: -Me aletaan kiukutella siellä kun meillä on niin sairaan tylsää! Voitte mennä niille teidän museomatkoille ihan kahdestaan ja mä meen mamman ja papan luo Turkuun.
teini 17v: -Lontoo kävis. Tai Berliini!
teini 14v: Joo!
pikkusisko 10v: Mä haluan Viroon kylpylään!
äiti: -Hei voitaishan me mennä Pärnuun ja kierreltäis muutenkin. Siellähän ois Haapsalussa ja Tallinnassa kaikkea meidän suvun historiaa ja…
Teinit poistuvat ja kuulen silmien pyörivän portaissa.
mies: -Hei sehän ois aika paljon halvempi!
Ihan tosi halpa loma saattaa tulla, kun ei mennä mihinkään. Morjens.
