Klassikkonäytelmä Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti syntyi Hella Wuolijoen kynästä nimellä Sahanpuruprinsessa jo ennen Niskavuoria ja menestystä. Kesällä 1940 saapui Suomeen sotaa pakoon saksalainen kirjallinen kuuluisuus Bertolt Brecht, joka päätyi vieraaksi saksaa kotkielenään puhuvan Wuolijoen luo Iittiin. Brecht viihtyi hyvin ja alkoi muokata Sahanpuruprinsessa-näytelmää yhdessä Wuolijoen kanssa. Syntyi kaikkien aikojen tunnetuin Suomessa kirjoitettu näytelmä Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti.
Helsingin kaupunginteatterissa Puntila on säilyttänyt perustansa, mutta vauhtia on niin valtavasti, että alkuperäinen tarina jää paikoin alle. Herra Puntila on isäntä, jolla on valtaa. Hän on humalassa maailmaa ja lähimmäisiään rakastava hyväntekijä mutta selvänä julma ja itsekäs valtaansa mielipuolisesti käyttävä hullu. Puntilan tyttären pitäisi naida arvoisa lähetystöneuvos, mutta tyttö on rakastunut Mattiin, tavalliseen palkolliseen.
Pertti Sveholm isäntänä on loistava. Yksin hänen vuokseen tämä kannattaa nähdä. Antti Peltola Mattina ja Anna-Riikka Rajanen Eeva-tyttärenä ovat mainioita, mutta minä en kestä tällaista klassikon käsittelyä. Ehkäpä Puntila on jo tuttu ja moneen kertaan nähty, joten siitä täytyy yrittää kaivaa jotain erilaista, mutta teatterin suurkuluttajia on tässä maassa niin vähän, että kun Puntilan kaltainen klassikko saadaan Helsingin kaupunginteatterin lavalle, voisi antaa uudelle sukupolvelle mahdollisuuden tutustua siihen niin, ettei juoni ole kadonnut villin näkemyksen kurimukseen.
näin Puntilan pressilipulla


