Työpaikkalounas ennen ja nyt

Aina joskus palaveri suuressa firmassa osuu mukavasti ennen lounasaikaa. Pääsen lounaalle sellaiseen aivan oikeaan lounasravintolaan, jossa voi valita haluamansa ruuan monesta eri vaihtoehdosta ja saa jälkiruokaakin. Mutta parasta siellä on se, että ei tarvitse jonottaa kuin hetki vain, kukaan ei etuile, itke, eikä heitä tarjotinta kohti kaveria. Ruoka tarjoillaan posliiniastioista, ja haarukat ja veitset on valmistettu tällä vuosisadalla. Laseista näkee läpi!

Joskus ruokaa ei edes tarvitse itse ottaa, vaan se laitetaan valmiiksi lautaselle. Jos pitääkin ottaa, niin koskaan jonossa edellinen ei hukuta tahallaan koko ottikauhaa sinne keittoastiaan tai yski räkäisesti perunoihin.

Pöydissä ihmiset juttelevat hillitysti kaikessa sovussa. Melutaso jää huomattavasti alle kuulosuojainten tarpeen. Kukaan ei laita huomaamatta suolaa toisen ruokaan tai vesilasiin. Edellinen ruokailija ei ole sotkenut koko pöytää voiveivällä, tai jos onkin, niin se on jo siivottu. Kukaan ei huuda, kukaan ei juokse. Kenenkään ei tarvitse keskeyttää ruokailuaan siksi, että naapuripöydän väki on tukkanuottasilla tai maitojonossa potkitaan nilkoille. Yhdenkään pöydän alla ei ole ketään vetämässä itkupotkukilaria.

Kukaan ei huuda naapuripöydästä voi vittusaatanaa.

Mikä arjen ihme!

Traagista tästä ilosta tekee se, että opettaja maksaa kouluruuasta “kaikilla herkuilla” vain kaksi euroa vähemmän kuin minä.

 

izzy boscawen 189582 1024x684 - Työpaikkalounas ennen ja nyt

Photo by Izzy Boscawen on Unsplash

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.